Blogissani koheltava koiralauma on osittain omia ja osalle karvakorvista olen "mummo" hmm..tai paremminkin olen "mamma" kaikille koirille kuten myös omille lapsilleni - MAMMA vaan on niin mukava sana 
Harrastan valokuvausta ja siksi blogistani löytyy myös välillä muitakin kuin koirakuvia ....Valitettavasti kaikki kuvat on pakattu niiin pieneen tilaan että isolla kameralla otettujen kuvien laatu väkisinkin kärsii huomattavasti vaikka pakkaan kuinka "taiteen sääntöjen mukaan" 
, mutta en viitsi laittaa kuvia tuon isompana koska muuten blogin aukeaminen kestää ikuisuuden
ja sitähän ei jaksa odottaa Erkkikään....
-Päivi-
Siru on meidän oma seropi joka on mitä ilmeisemmin bordercollie suurimmalta osaltaan:) Se on jo 11 vuotias "ikäneito" mutta sisua ja vauhtia löytyy vielä vaikka muille jakaa.Siru tuhoaa hetkessä puoli huushollia jos sattuu sen pään ottamaan, muuten se on hyvin tottelevainen ja ollut mukana joskus myös pelastuskoirahommissa sekä agilityssä ja TOKOssa.Nyt se viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään mun kanssani pitkiä lenkkejä tehden. Siru on ikuinen leikkisä pentu:)
Novascotiannoutaja (Tolleri) Minttu saapui 10 kesäkuuta 2009 meidän taloon Espoosta.Minttu on hyvin rohkea ja iloinen pentu. Se sopeutui heti hienosti koiraporukkaan. SUURENA plussana on se että Minttu näyttää olevan täysin sisäsiisti jo kahdeksan viikon ikäisenä! Osaa pyytää ulos kun on hätä. Ihan uskomattoman hieno pentu...mikä Minttusesta vielä tuleekaan, elämä on vasta ihan alussa:))
Toippari on 6 vuotias työlinjan bordercollie. Se on tyttäreni koira mutta viettänyt myös paljon aikaa täällä "mummolassa":) Toivo on vuoden 2008 palveluskoirien hopeaa, vuoden 2007 pronssia ja vuoden 2006 kultaa voittanut SM-kilpailija. ...Ja kieltä piisaa....
Manu (myös Mauri-Anteroksi kutsuttu) on v. 2008 syntynyt Bostoninterrieri.Se on pojan vekkuli pikkuinen tarmonpesä joka on paljon meillä hoidossa. Manu on iloinen ja ystävällinen ja ihan naurettavan hauska tapaus:)) Ainoana huonona puolena on TODELLA miehekäs kuorsaus.....
Viljo on 3 vuotias varsinainen duracell-pupu. Viljo on tyttäreni koira ja myös käyttölinjan bordercollie. Ura on vielä edessä mutta ehkä Vilijonkasta jotain SUURTA tulee....Viljo on jo tässä kolmessa vuodessa pikku hiljaa oppinut että tänne mummolaan voi tulla muutenkin kuin liukumalla kyljellään parkettia pitkin ja jysähtämällä päälleen seinään...pari vuotta Viljon vauhti oli sitä luokkaa että se luisui aina kyljellään seinää päin kun kurvas eteisestä olohuoneeseen...Viljo on aika epeli
Metku haettiin Tukholmasta 18.7-2010 kahdeksan viikon ikäisenä,Metku on Annen koira ja rodultaan bordercollie, vaikka näyttääkin piipusta pudonnellta niin on ihan älyttömän söpö ja ihan nimensä kaltainen:))
Nasu on ex-miniänalun pikkuinen ja pippurinen Chihuahua. Nasukka elää nykyään emäntänsä kanssa muualla enkä tiedä näenkö sitä enää koskaan. Ikävähän tuota mokomaa pikku ärisijää on.....Onneksi tiedän että Nasulla on hyvä koti ja hyvä emäntä joten sillä ei ole mitään hätää. Teetin muutaman ison Canvas-taulun Nasusta ja taulut on meillä seinällä muistona...Nasu pysyy tässä mun sivuillani kuitenkin koska se on joskus ollut mun pikkuinen "karvainen lapsenlapseni" 
-Hyvää elämää pikku Nassukka
Hän on Siiri, Siiri on Annen uusi tulokas ja hyvin määrätietoinen neitonen.Siiri on lyhytkarvainen itämainen rotukissa ja ihan älyttömän hauskan ja hassun näköinen ja tuntuu siltä että Siiristä tulee kova vastus koiralaumalle joka oli hyvin kiinnostunut uudesta tulokkaasta.
SAULI saapui hyvin rauhallisena ja luottavaisena maaliskuussa 2011. Tämä söpöläinen ei paljon koirista hötkähtänyt ja ehkä myös Siiri hyväksyy uuden kisukaverinsa kunhan suurin järkytys on mennyt ohitse.Saulista tulee varmaan melkoisen suuri katti, sen tassut on valtavat ja sen liikkeet aika lailla Karvismaiset...hmmm .....ehkä ruokana tulee olemaan Lasagne......
Oon tässä jo pidemmän aikaa mietiskellyt tuon vapaaehtoistyön mielekkyyttä ja tullut nyt lopulta siihen päätökseen että jäsenrekisterinhoitajan päiväni ovat nyt loppu. Mä mietin ihan tosissani että onko mitään järkeä olla jatkuvan pottuilun kohteena, mitä himskatin hyötyä on paskakuormasta joka kaadetaan niskaan säännöllisin väliajoin...niin no lämmittäähän lämmin paska tietenkin mukavasti, ei siitä mihinkään pääse.......mutta koska kaikki tulee vain yhden ihmisen taholta niin miks hitossa mä vaivautuisin tappelemaan hänen kanssaan. Mulla on ihan tarpeeksi muuta järkevämpää tekemistä kun joutua kuuntelemaan tosi ikäviä asioita joita kentältä tulee ihmisestä joka tekee kaiken miten itse haluaa ajattelematta lainkaan että me ollaan kaikki yhtä arvokkaita työntekijöitä eikä kukaan ole toista "parempi" ja tämä vapaaehtoistyö jos mikään vaatisi hyvää yhteistyökykyä ja toisten kunnioittamista.
Mä en ole ihminen joka lannistuu paskakuorman alla, mutta eiköhän 7 vuotta tässä työssä ja 10 vuotta yhdistystyössä riitä mun kohdallani...meidän jäsenistö on lähes poikkeuksetta aivan ihania ihmisiä, heidän takiaan oon jaksanut näinkin kauan kuunnella mitä omituisempia juttuja ja syytöksiä joita tulee mitä ilmeisemmin turhautuneen, kateellisen, erittäin kaksinaamaisen ja omaa erinomaisuutta täynnä olevan ihmisen puolelta. Mä olen peitellyt hänen mokiaan ja ollut lojaali vaikka oonkin sanonut hänelle itselleen moneen kertaan suorat sävelet 
Jumaliste mun silmilleni ei hypitä...siis loppujen lopuksi.....Mä olen paljon pahempi mitä musta yhtäkkiä luulis...en todellakaan ole "kiltti" ihminen 
Kiitän lämpimästi kaikkia jäseniämme siitä että olette olemassa ja toivon ihan jokaiselle hyvää jatkoa elämässään Linkki yhdistyksemme sivuilta tänne mun sivuilleni ehkä poistuu jossain vaiheessa, olen pitänyt sitä siellä lähinnä sen takia että mahdollsimman moni vastasairastunut huomaa että tämänkin vähemmän mukavan sairauden kanssa pystyy elämään täysin normaalia, onnellista ja tasapainoista elämää......niin no - en mä omalta kohdaltani siitä "normaalista " ihan tiedä, ehkäpä olen aina ollut pikkasen omituinen, mutta se kuuluu mun pikkasen omituiseen luonteeseeni.....täydellä höyryllä vaikka puuta päin! 
Mä voisin pamauttaa ihmisten ilmoille kaikenlaista ikävää jos haluaisin, mutta en halua tehdä niin....eiköhän laiha sopu ole kuitenkin parempi kun lihava riita.....Joten mä lopetan yhdistystyöni hyvillä mielin ja iloisena siitä että nyt mulla VIHDOIN jää taas aikaa valokuvaamiselle ja ehdin taas tokoilemaan Mintun kanssa
Nyt mä tunne itseni ihanan vapaaksi...öööh...siis kunhan saan noi kaikki roinat vielä pois toimistostani......Miljoona mappia ja kaikenlaista tavaraa lojuu vielä nurkissa...mutta ehkäpä ehdin pakkaamaan ne jossain vaiheessa ja lähettämään ...minne nyt sitten lähetänkin, jokuhan tätä hommaa saa nyt jatkaa
Mulla on ihan uusia tuulia ja miljoonia suunnitelmia, enhän mä todellakaan osaa työttömänä olla ja tuo mun oikea leipätyönihän jatkuu joka tapauksessa. Myös vapaaehtoistyötä jatkan tietyllä tasolla...jätän vain rekisterinhoitajan hommat. TAYSin lääketieteen opiskelijoiden tutorina jatkan edelleen ja siltä pohjalta olisi tiedossa enemmänkin työtä jos vain haluan tehdä - ehkä...eihän sitä koskaan tiedä.....Elämä on täynnä uusia haasteita jos vaan haluaa ottaa niistä kiinni
Kävin eilen piiiitkästä aikaa TAYSissa piikeillä, laitettiin muutama piikki niskaan ja kaulaan ja soittelen sitten jos ja kun tarvin jossain vaiheessa seuraavia piikkejä. Mulla menikin puoli vuotta kun normiväli on kolme kuukautta. Oikeastaan en olis mennyt vieläkään piikeille, mutta halusin kokeilla miten piikit vaikuttaa tuohon mun kiukuttelevaan selkääni. Ensi viikolla saan magneettikuvien tulokset mutta koneella istuminen on aika hankalaa kun selkä jumittuu heti...joten senkin takia jätin turhat tietsikkahommat pois.
Sensijaan lumikenkäily on ollut ihan Ok...hmmm..paitsi yhtenä päivänä kun koottiin koirat kokoon ja lähdettiin Markun kanssa tuohon lähipellolle kenkäilemään. No helvattu soikoot mä niistin nenäni vauhdissa ja samantien selkä pamahti lukkoon ja mä jäin seisoon yhdellä jalalla kun kurki keskelle peltoa lumikengilläni...
Sieltä sitten mahtavien manausten kera laahustin kotiin kun selkä ei vaan mennyt paikalleen millään ja joka askel sattui kun olis puukolla iskenyt selkään. Siru seurasi mun uskollisesti joka askeleella, se ei jätä "haavoittunutta" vaan pysyy ihan lähellä kun huomaa että jotain sattuu...hmmm...Minttu ja Manu päästivät menemään kun vimmatut eikä niitä kiinnostanut mun laahustamiseni pätkän vertaa. " MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN, KUN ON VIERELLÄS SILLOIN HÄN"...ym..ym.... Siru on aina uskollinen ystävä ja avustaja, ehkäpä se vaan kuuluu paimenkoiran velvollisuuksiin ja on niin lujasti sen takaraivossa että se ei koskaan jätä ketään laumastaan jälkeen..
Mutta koska mun sisuni ei anna myöten vaan olla ja huilia niin kuljettiin myös pari pitkää lenkkiä Jumesniemellä lumikengillä ja kunhan vaan muistan pysähtyä jos pitää niistää, eikä sen kummemmin vääntelehdi kävellessään vaan kävelee kuin robotti niin kaikki menee ihan Ok eikä selkä kiukuttele yhtään. Joten lenkillä pystyn taas käymään kunhan varon vähän ja pidän kireää ja tukevaa korsettia joka tukee hyvin selkää (eikä toi korsetti muutenkaan pahaa mun muodoilleni tee..ööööhh) Uskon kyllä lujasti että tää pottumainen selkävaiva menee ohitse jossain vaiheessa ja pääsen taas ensi kesänä kiipeilemään kallioille....
Mä jopa yritin masentua, mutta huomasin että en osaa. Myönnän että näinkin kauan pois pelistä rasittaa hermoja mutta en mä vaan osaa masentua, mä kyllä pidän aina väliin sellasen surkeaakin surkeamman itsesäälipäivän mutta joka kerta kyllästyn hyvin nopeasti koko hommaan ja nousen ylös ja lähden lenkille.....
No niin Toivo LUMIPESU (Toivo) ÖÖÖÖHHHHH????????
(Minttu) Senkun peset vaan, mä RAKASTAN lunta ja mua ei palele koskaan!
(Viljo) Tuota noin mitenkäs täällä noin pimeni?
MENNÄÄN - MENNÄÄN - MENNÄÄN........PIAN SENKIN KÖNTYKSET!
ÄÄÄHH...mä en jaksa enää !!!!!!!! (ehkä Anne pikkasen liioitteli)
(Siru) UUPPS jopas on kova vauhti.....
Nää bortsut on varsinaisia pikajunia.....Minttu kaiveli jossain hevonpaskaa koska se kuuluu mitä ilmeisimmin tärkeänä osana tollerin ruokavalioon.....HUOKAUS!!!!!!!
Mutta nyt kuitenkin tuli eteen uusi vakavampi ongelma eli Siru
Onhan ihan selvää että suurin osa kohta 14 vuotiaista koira-vanhuksista ei enää pysty kulkemaan pitkiä lenkkejä vaikka olisivat kuinka hyvässä kunnossa. Sirulla ei ole kunnossa mitään vikaa, se jaksaa juosta ja haukkua ja riehua ja eläinlääkärin mukaan kunto on kuin nuorella koiralla ....mutta se ei vaan kestä enää lunta ja pakkasta Sen joskus kauan sitten vammautunut takajalka alkaa kylmässä kramppaamaan ja Siru-paran matka tyssää siihen
On tosi surullista nähdä kuinka paljon se tykkää juosta ja iloita muiden kanssa ja kuinka se haukkuu ja pitää porukkaa kasassa ja on ihan kuin nuorenakin....ja sitten yhtäkkiä takalajalka alkaa kramppaamaan ja Siru istuu maahan ja jää siihen, kun se yrittää liikkua niiin takajalka ei vaan anna sille rauhaa vaan kramppi tulee uudelleen........sitten me hierotaan ja lämmitetään Sirun jalkoja ja lonkkia ja jutellaan sille rohkaisevasti ja kehutaan kuinka hyvä tyttö se on. Sitten päästään taas pieni matka eteenpäin. Sirulla on paksu takki päällä mutta nyt pitäis etsiä takki jossa olis myös jaloille suojat. Tuossa takissahan on vain selkäsuoja takosassa joten juuri arat takajalat jää kylmään.
Olen miettinyt että jos ostaisi sille pitkät säärystimet ja siihen kiinnitettävät tossut, koska jalkaongelma tulee kun lumi paakkuuntuu Sirun tassukarvoihin ja alkaa painaa anturoita.
Mikää tassuvoide ei Sirulle auta, Mintulla on hyvä voide joka auttaa sille mutta Sirulle siitä ei ole mitään hyötyä. Tassut pitäisi vain saada kokonaan suojattua tossulia. Karvat olen yrittänyt pitää niin lyhyinä kuin mahdollista mutta Sirun varpaanvälikarvoitus senkun tuuheutuu vuosi vuodelta ja on muuttunut sellaiseksi vanhan koiran karvaksi että pakkaslumikin tarttuu karvoihin kiinni. Aijkamoiset tursakkeet sillä onkin tassujen välissä kaikesta tassukarvan-leikkuusta huolimatta
(Siru) AAAHHH....kutittaa korvan takaa.....(Viljo) Pitäiskö rapsuttaa?
Sirun ja Viljon huoltoporukka.......
Viime talvena oli jo samaa ongelmaa, mutta silloin se oli vain tosi kylmillä ilmoilla, nyt jo pari astetta pakkasta ja paljon lunta tekee Sirulle oireita. Viime talvena ostin Sirulle tossut jotka auttoikin ihan hurjan paljon...eli niin kauan kunnes Siru hukkasi ne yksi kerrallaan matkan varrelle Sen siroissa säärissä ei pysy tossut sitten millään Sen takia ajattelin niitä säärystimiä...
Nyt on kuitenkin pakko tehdä lyhyitä lenkkejä Sirun takia, mä en kestä sen katsetta kun se innokkaana ja onnelllisena odottaa lenkille lähtöä ja mun pitäis jättää se pois matkasta....se on vaan liian surullista 
Meidän täytyy alkaa tekemään lenkkejä joissa joku tekee Sirun kanssa lyhyemmän lenkin eri suuntaan kuin muut ja silloin kaikki saa sopivaa liikuntaa. Manu voi mennä Sirun kanssa koska sekään ei kestä kylmiä ilmoja. Ne kaksi viihtyvät kyllä tosi hyvin yhdessä ja leikkivät täällä sisälläkin tosi paljon yhdessä, kyllä Sirusta vielä leikkisä luonne löytyy
(Siru) Juoksetkä sä mun kanssani? (Toivo) Hmmmppphh...sä jäät kun seisoon kun mä lähden.....ja siks toisekseen ihan kun joku heittäis meitä lumipallolla...
(Siru) AAAHHHHH....IHANAA LUMIPALLO !!!!!!! Mihin se oikein hävis? (edellisessä kuvassa oli pieni tekninen "lumipallo" eli Toivon valkoinen niskalaikku näytti ihan lentävältä lumipallolta ja Sirun ilme oli kuin pallo oikeasti olis ollut tulossa, näin se kuva ei aina ole sitä miltä näyttää)
No juostaan sitten.....
On älyttömän surullista nähdä koiran vanhenevan...Siru on aina ollut se kaikkien paras ja läheisin koira meille kaikille, vaikka jokainen koira ja kissa on kuitenkin meille samanarvoinen ja ihan yhtä rakas. Siru- Hullu-Hipi....se nyt on vaan niin...ööhh....se on vaan SIRU - oikein isoilla kirjaimilla....
Mutta aika kuluu ja sille ei voi mitään, mä toivon että kevät taas helpottaa asiaa ja lämpimässä Siru taas juoksee kuten ennenkin ja riemuitsee elämästään
14 vuotta tulee täyteen tokokuussa.....se on pitkä aika ystävyydelle, uskollisuudella ja rakkaudelle mitä Siru on aina meille osoittanut...niin ja repimiselle ja paikkojen rikkomiselle ym. Hullu-Hipimäiselle käytökselle josta ei vieläkään ole ihan tullut loppua...muutama päivä sitten se söi mun lenkki-takkini kun haki namia taskusta vetoketjun takaa
Tuossa se nyt nukkuu ihan jalan vieressä lämpimän peiton päällä, pieneksi keräksi kääriytyneenä...Hullu-Hipi......Se varmaan näkee unta pahanteostaan koska aina välillä jalat juoksee unissaan
Mutta me lenkkeillään edelleen myös koko porukalla...ja niitä pikku lenkkejä tehdään Sirun ehdoilla, Siru kuitenkin rakastaa laumaansa joten koko kuuden koiran lauma saa olla lenkillä myös yhdessä.
Metku pihavalon loisteessa iltahämärässä, se halusi jäädä lenkin jälkeen ulos istumaan yksin ja miettimään syntyjä syviä.....Metku useinkin on hyvin miettiväisen näköinen...mä taas mietin että onkohan tuossa pikku päässä paljonkin ajatuksia
Jumesniemi on kaunista seutua....hämärä päivä tekee hämäriä kuvia.
Sain joululahjaksi treenikirjan - siis koiratreenikirjan ja nyt on tullut sitten pikkasen harjoiteltua sisällä jos jonkinmoista treeniä. Oon tehnyt vähän Tokoa ja sitten ihan koiratemppuja joita oon ihan koiratemppukirjasta opetellut ja koirat on taineett oppia paremmin kuin mitä opettaja on osannut opettaa
Siru ja Manu kun vaan näyttää osaavan jo kaikki temput ennestään, joten niiden kanssa oon sitten vaan hionut juttuja. Manu tuppaa ottamaan asian hyvin vakavasti kunnes riehaantuu ja varastaa tereenivehkeet ja juoksee kun vimmattu ympäri huushollia ja Siru taas riehaantuu ja varastaa kaikki lelut. Aina kun tosia treenataan niin makkarista kuuluu raivoisa ärinä ja mörinä kun Hullu-Hipi antaa leluille kyytiä....pitäähän sen raukan johonkin energiaansa purkaa sillä aikaa kun muut on treenivuorossa Ihme kyllä se ei ole muutamaan viikkoon tehnyt selvää Markun tyynystä. Tosin Markku on noin kolmenkymmenen tyynyn jälkeen oppinut laittamaan tyynynsä kaappiin joka aamu. Muuten tyyny on ihan varmasti vainaa ennen iltaa.
Mun tyynyyni Siru ei ikinä koske, eikä yhteenkään meidän koristetyynyyn joita on sohvat ja sängynpäällyset täynnä, se repii riekaleiksi vaan ja ainoastaan Markun tyynyt 
Minttu on innokas opiskelija ja oppii yllättävän hyvin vaikeitakin asioita, se tosin häiriintyy edelleen ihan pienstäkin äänestä ja tuppaa unohtamaan mitä on tekemässä. Kun sillä treenaan vain hetken kerrallaan niin kaikki menee hyvin, pidemmässä treenissä sen mielenkiinto hiipuu ja sitten treeni onkin pelkkää pelleilyä kun Minttu varastaa myös treenivehkeet ja alkaa leikkimään niillä....Kaikki kolme koiraa on siis kleptomaaneja
Ollaan myös taas otettu käyttöön lumikengät ja ekana kokeilin selkäni kestoa tuossa kaupungin taimitarhalla jossa kaupunki kasvattaa isoja puita. Siihen saa hyvän lumikekäreitin sellaista pikkuista tasaista harjottelua varten. Selkä ei ollut moinansakaan kenkäilystä joten totesin että mitä ilmeisemmin selkä kestää pidemmänkin lumikenkälenkin ja niinpä suunnistettiin Jumesnimen pelloille koiralauman kanssa. Vain Manu puuttui joukosta koska mittari näytti -15 astetta joten Mauri-Anteron karvattomat pallit olis ollut umpijäässä jos sen olis mukaan ottanut 
-Mauri -Antero on ehdottomasti vain lämpimien kelien koira.
Manulla oli muutenkin ongelmia kun sen pikku peppuun iski jo toisen kerran fisteli, eli se on jonkinsortin paise joka vaatii kovan antibioottikuurin parantuakseen Manu oli yhden päivän hyvin masentuneen oloinen ja Timo tietenkin kuskas sen heti eläinlääkäriin, itse kyllä osattiin tehdä diagnoosi joka olikin ihan oikea. Nyt Maurilla menee taas lujaa, mutta antibioottikuuri on vielä kesken. Manun peppua pitää pestä aina kun se käy sonnalla ja koska me ei todellakaan tiedetä milloin se vääntää tortut pihaan ja milloin se vaan muuten haluaa riehua ulkona, niin peppu pestiin alussa joka pihareissun jälkeen. Manu ei todellakaan pidä siitä että sen peppua pestään mutta ei se hanttiinkaan laita - näyttää vain hyvin-hyvin murheelliselta ja ehkä vähän kauhistuneeltakin
ÄÄÄKKSSS......YRITÄ TÄSSÄ NYT SITTEN OLLA ARVOKKAAN NÄKÖINEN KUN JOKU RÄPLÄÄ PALLEJA KYLMÄLLÄ VEDELLÄ ! (älä Manu valita, vesi on mukavan lämmintä!)
Käytiin Markun ja koirien kanssa lenkillä Jumesniemen metsässä kun lunta ei vielä paljon ollut ja ihan katseltiin mitä tuhoja Tapaninpäivän myrsky oli siellä päin tehnyt. Puita oli välillä hujan hajan pitkin metsää ja polkukin oli tukossa osittain parista kohdasta. Tuolloin Manukin oli mukana - se oli ennen tätä sen peppuongelmaa.....
(Manu) NAMIA - NAMIA -NAMIA......(Siru + Minttu) Hohhoijjakkata...sitä mekin tässä vähän niinkun odottellaan......
Siitä missä isot puut oli kaatuneet oli vesi tullut pintaa ja jää tehnyt hienoja kuvioitaan, näitä kauniita kuvioita oli metsä täynnä koska isoja puita tosiaan oli ristiin rastiin maassa
Polkuja ei kunnolla päässyt kävelemään vaan oli kierreltävä kaatuneita puita.....
Tää Tammi on näköjään päättänyt pitää lehtensä..mitenkähän sille keväällä käy......
Eilen sitten päätettiin lähteä pidemmälle lumikenkälenkille ja koottiin lauma mukaan. Keli oli kieltämättä vähän viileän tuntuinen alussa mutta muutaman sadan metrin jälkeen ei enää ainakaan palellut. Kyllä lumikenkäily senverran rasittavaa hommaa on. Päästiin LÄHES pellolle asti kun mä astuin toisella kengälläni toisen päälle ja tein komean nenälleenlaskun suoraan lumikasaan. Miten hitossa sitä taas oppii käveleen jalat harallaan?????? Anne ja Markku ei mun kuperkeikkaani paljon noteeranneet, Anne sanoi että se oli suorastaan ihan liian "kesyn" näköinen. Mun olis kuulemma pitänyt kaatua nenälleni ojan kohdalla että olis ollut edes jotain huvia mun kompuroinnistani, noita niinkutsuttuja normikupsahduksia kun Anne on nähnyt jo varmaan satoja niin ne alkaa jo pikku hiljaa haukotuttamaan.....hmmm....Perintöä odotellessa........
(Minttu) No niin jokos kohta lähdetään? Mä oon NIIIIIN valmis 
(Kuten Mintun paksusta hännästä huomaa, niin talvi on tullut jäädäkseen - uskokaan vaan vaikka säätiedotus sanois mitä )
Tulinpa todenneeksi että selkä on mitä ilmeisemmin parantunut koska nenälleenmeno ei tuntunut yhtään missään...no ehkä pikkasen omanarvontunto sai kolauksen, mutta ainahan mä kompastelen, milloin omaa syytäni ja milloin koirien tai lammmaslauman kaatamana, se valitettavasti kuuluu mun luonteeseeni...ikuinen turvallaan-olija
Matka jatkui pelloille jossa olikin paljon mukavampi kävellä ja koiratkin sai taas kunnon vauhtia...jopa paksu tollukka piti pintansa Viljon kanssa eikä jäänyt paljonkaan jälkeen juoksukisassa...no ehkä Viljo vähän hidasti tahallaan lopussa....
(Voíljo) kotas nyt paksu tolleroisen pötikkä pysyä perässä....jee....
(Viljo) Minne se punainen pötikkä katos?
(Siru) Tule nyt jo sieltä kuvaamasta !!!!!!! -Mä en laumaani jätä!
Ja mehän ei poseerata....
(Siru) Hmm...liene aika mennä varikolle tassuhuoltoon, ihmiset saa huoltaa tassut, minä sitten kyllä pidän huolen juoksupuolesta......
Sirun tassujen karvoihin tarttuu ihan sairaasti lumikökkäreitä, vakka samana aamuna leikkasin karvat tassujen välistä ja laitoin niihin voidetta jonka pitäis estää paakkujen muodostumista...tuntui että Siru oli "varkiolla" jatkuvasti joten voide ei Sirun tassuihin tehoa Mintulle se tehosi vähän paremmin, mutta kyllä sekin tassujaan puhdisti vähän väliä.
Mutta mitäpä pienestä koska auttavia käsiä oli enemmänkin ja Siru sitten vaan parkkeeras itsensä jonkun viereen kun tassujen paakut alkoivat haitata menoa. Metsä oli tosi kaunis kun oli valkoista ja lunta, sää oli melko pilvinen ja aika hämärä. Metsässä ei ollut kuitenkaan pimeää koska lumi valaisi ihmeesti. Lauma riehui omia riehumisiaan ja Minttu söi niin paljon hevosenp**kaa että ei sille taida kannattaa ruokaa illalla enää antaakaan En tajua miksi jäinen hevon..ööhh..jätös maistuu niin hyvälle Mintun suussa.....Onkohan se sama juttu kun ihmisille jäätelö...
(Minttu) AAAHHH......löysin täältä taas kökkäreen herkkua......(Toivo) koittakaas nyt tulla sieltä...Huokaus.....
Puissa on naavaa....
(Minttu).....ÄÄÄKKSSSS....pitäsiköhän tuota mammaa pelätä....se näyttää aika hurjalta...kohta se on selällään maassa, ei se kuitenkaan pystyssä pysy kun pelleilee....
Toisaalta...täällä on näitä omituisia ihmisiä enemmänkin..........(Anne + talventörröttäjä)
Joten sepä siitä sitten, lenkki oli ihan kiva ja oli hyvä huomata että selkä tosiaankin kesti niin pikku kupsahdukset kun lumikenkäilyn ja jopa pelleilyn päälle.......Päälle päätteeksi Anne tarjosi hurjan hyviä uunivihanneksia, kanaa ja hmm...leipäkoneella tehtyä omatekoista leipää....kissojen kera, niitä hemmetin tuholaisia kun on mahdotonta pitää pois pöydältä
JOTEN - TALVI ON NYT SITTEN VIRALLISESTI ALKANUT!
Lumikiteitä ja hiutaleita ei kuulemma ole olemassakaan kahta ihan samanlaista...ihan niinkuin me kaikki ihmisetkin ollaan erilaisia, niin on myös lumihiutaleet...Siis miten hitossa niin paljon erilaisia hiutaleita VOI olla olemassa????????????????? Luulis etä se olis täysin mahdotonta mutta niin se vaan kuitenkin on. Tämä on fakta eikä fiktio!
Tässä oli melko kova myräkkä jouluna vähän kaikin tavoin. Sisällä oli eläinten terrorisoima vyöhyke ja ulkona taas muuten myrskylukemiin noussut tuuli.
Aatto oli vielä luonnonvoimien suhteen melko rauhallinen. Koko porukka oli paikalla kuten myös tietenkin perhepiiriin kuuluvat kaikenkarvaiset ystävämme. Täytyy sanoa että suurin ihme oli se että kissoja ei tosiaankaan kiinnostanut komia joulukuusi hienoine koristeineen oikeastaan yhtään - no syyhän oli tietenkin se että joka paikassa tuoksui ruoka niiden nenään. Kinkku oli juuri saatu ulos uunista ja ihanat kinkuntuoksut leijuivat ilmassa ja muutenkin keittiössä oli ruokaa näkyvillä vaikka minkälaista.
Koirien aamiaiset olivat vasta kupissa odottamassa että ne pikkasen imisivät vettä ja ennenkuin Siru, Minttu ja Manu saivat edes aamuruokansa niin kaksi kattia oli ahmaissut sapuskoista jo puolet vaikka heittelin kissoja pois pöydältä kahdella kädellä kaiken aikaa Ennekuin olin saanut toisen kissan lattialle niin toinen oli jo taas työntämässä kitaansa koirankuppiin. Joten oli viisainta antaa periksi ja ottaa kissit kainaloon ja antaa koirille ruoka. KIssat tietenkin saivat hepulin kun näkivät että koirat syövät niiden hyväksi havaittua sapuskaa ja sain tehdä töitä ihan tosissani että sain pidettyä kahta kiemurtelevaa kattia aloillaan koirien ruokailun ajan.
Koska mun oli muutenkin pakko laittaa ruokaa ja keittiössä oli jos jonkinmoista ruokaa myös näkyvillä niin kaksi kissaa sai kyydin oven taakse makuuhuoneeseen josta kuuluikin julmettu itämaisen hyväkeuhkoisen kissan mouruaminen- suomalainen maatiainen ei sano koskaan mitään, korkeintaan iso Saulin-roikale sanoon hennon pienen "miu" naukaisun ...itämaisen kissin ääntelyä voi verrata lähinnä kiima-aikaisen urospuuman karjuntaan...hmmm..vaikka en sellasta ole livenä ikinä kuullutkaan...
(Sauli) Hmm...mitähän nuo tuolla oikein touhuavat...taidan katsella täältä vähän kauempaa...
(Manu) ÄÄÄKKSS....Kyllä mua nyt vähän hävettää...MÄ saan kyllä nuolla mammaa mutta ei mamman tarvis nuolla mua ÖYKS!
(Minttu) JEEEE!!!!!!! Mä haluun kiemurrella ja rypeä aina sylissä...tää on IHANAA !!!!!
(MInttu) Ja mamman naaman pesu on kyllä ihan paikallaan...kunnon limaiset lipaisut niin turhat meikit kyllä lähtee
Lopulta meillä oli ruoka-aika ja kissa-parat saivat olla myös ruokailu-ajan makkarin oven takana, ehkä hyvät tavat eivät kuulu näiden kissojen normaalitapoihin koska ruokailu ilman kisaan lautasella ei ole meillä vielä ikinä onnistunut, eikä onnistunut nytkään, joten kissit saivat pikaisen kyydin makkariin.
Koska ruuan jälkeen ihan kaikki likaiset astiat eivät mahtuneet astianpesukoneeseen ja kissit päästettiin taas vapauteen, niin katinroikaleet pysyivät kiltisti keittiössä nuolemassa astioita puhtaaksi...siis miksi edes käytin astaianpesukonetta meillähän oli omat luomu-pesukoneet ja tuskinpa kissin nuolema lautanen on sen enemmän vaarallinen ihmiselle kun astaianpesukoneenkaan lautasiin jättämät konetiskiaineen myrkkyjäämät.....
Kissojen mielenkiinto suuntautui lopulta olkkariin missä avattiin lahjoja ja sieltä kuului kova koirien murina ja ärinä ja koiranlelun vinkuminen ym. "normaaleja" joulun ääniä kun kuusi koiraa saa noin parikymmentä vinku/vetolelua
Lahjoja tuli taas ihan liikaa myös ihmisille, vaikka luulin että en ostanut oikeastaan mitään, myönnän että osa lahjoista oli lappuja jossa luki että "kenkäkaappi tai muuta vastaavaa Ikeasta joulun jälkeen"...koska mun selkäni ei vieläkään ole antanut niin paljon periksi että olisin voinut juurikaan juosta kaupoissa.
Tulin myös ennen joulua huomaamaan kuinka turha myyjiltä on kaupassa kysyä edes himpun verran teknisiä asioita. Kävin Kodin Anttilassa ja koska mun oli ostettava kahteen tietokoneeseeni uusi hiiri (Applen oma on jo alunperin täysi susi ja hidas kuin etana ja syö kaksi patteria kahden viikon välein ja tuon mun työ- Windowsin hiiri taas on muuten ollut rikki jo pidemmän aikaa ja pelaa juuri tasan silloin kun itse tahtoo) No kyselin asiantunetevan näköiseltä nimenomaan tietokonepuolen myyjältä kun huomasin että langattomia hiiriä oli tarjouksena 14 egeä kipale että kai nämä sopivat sekä maciin että windowsiin -mä kun en ikinä kuljeta noita lukulasejani mukana koska oon niin hemmetin TURHAMAINEN että en halua pitää lukulaseja kaupassa...Myyjä mulle sitten sanoi että "Kuten tuossa päällä lukee niin hiiri sopii vain windowsiin"...no ostin sitten vain yhden.
Myös yksikään ulkoinen muisti ei kuulemma sopinut maciin vaan ne pitää hakea jostain macin omasta liikkeestä....juu....Kun pääsin kotiin niin laitoin silmälasit päähäni ja katsoin mitä hiiressä todellisuudessa luki...ja siinä luki pakkauksen etupuolella että "Logitech Wireless mouse" tai jotain siihen tapaan ja siellä takana sitten luki pienemmällä että sopii sekä windowsiin että maciin...äääkkkss.....Aattelikohan se myyjä että wireless tarkoittaa windowsia..? Juhan kanssa käytiin sitten ostamassa Gigantista toinen hiiri joka oli ihan samanlainen...mutta hinta oli euroa kalliimpi Juhan kanssa piti ostaa myös teran tai kahden ulkoinen kovalevy mutta hinnat olivatkin ampaiseet ylös kuin raketti joten kovalevy saa nyt jäädä vielä ostamatta ja onhan tässä mun koneessani vielä omaakin tilaa vaikka kuinka paljon. Kovalevyjen hurjaan hinnanousuun on kuulemma vaikuttanut itämaiden tulvat ym luonnonkatastrofit - niin luin tän aamun aamulehdestä
Mutta totuuden nimissä pitää sanoa että sain kyllä tosi kohtelista palvelua niin Kodin anttilasta kuin Gigantistakin, eihän myyjätkään tietty voi kaikkiea tietää...kukapa meistä olis kaikkitietävä?
Sain sitten Juhalta kuulla että lähes mikä tahansa ulkoinen kovalevy sopii niin maciin kuin windowsiinkin kunhan ensin tekee sille jotain ...hmm...no niin...siis jotain jonka Juha kyllä osaa mutta mä en
Saatiin sentään ostettua se tärkein eli uusin malli sähköhammasharjasta Juhalle + Päiville joululahjaksi...ennen sitä mulla ei ollutkaan niille vielä muuta kun Juhalle kalsarit....Tää harja näyttää miten kuuluu harjata ja milloin on liian kova harjaus ym. ym. ym....joo kyllä tekniikka menee eteenpäin että hurisee..Kohta on varmaan sellaset hammasharjat jotka pesee itsestään kun ne vaan työnnetään suuhun...öyks....
Joka tapauksessa aattona heti lahjojen avaamisen jälkeen niin koirat kuin kissatkin pääsivät poseeraamaan kameran eteen "joulutamineissaan" vaikkakin Hullu-Hipi sekä Toivo-setä jätettiin tällä kertaa kiusaamatta mokomalla kuvauksella.
Niillä kun oli molemmilla niin onnellinen ilme kun Toivo mussutti Ikea-Rottaa ja Siru yritti epätoivoisesti murhata vinkuleluaan.
Minttu ei ehkä ollut kovinkaan innostunut kuvauksesta jossa sen kaulaan kiedottiin joulukuusenkoristenauhaa ja hampaaseen laitettiin roikkumaan sydänpallo sekä korvakarvoihin valkoinen joulukoriste-lintu...Siinä sitten piti jököttää paikallaan ja muutaman kerran kunnon ravistus vei pallot ja rauhankyyhkyt hemmetin kuuseen. Kuvat saatiin ja sitten Anne kävi muiden koirien kimppuun koristelemaan niitä ja oikeastaan tuntui etä Metsku jopa nautti kuvauksesta...Viljo oli vähän alakuloisen näköinen kun lintu roikku sen korvassa ja komea korva meni linnun painosta ihan lurpalleen. Manu taas oli riemuisaan kun sitä vellattiin...se poika ei pienestä masennu vaan otti kuvauksen kuin mies konsanaan
(Minttu) No joo...on tää nyt vähän tylsää ja noloa...joko saan ravistella nää helyt hemmetin kuuseen?
(Viljo) Muuten menee ihan Ok, mutta toi lintu laittaa mun korvani lurppaan, se ei oo kivaa....
(Metku) Täähän on ihan kivaa, mä teen mitä vaan kun pääsen kameran eteen, musta tulee isona filmitähti
(Manu) Älä siinä Metku uhoa MUSTA tulee filmitähti ja kuuluisa ja rikas ja mä saan paljon namia ja leluja ja pehmeitä sänkyjä.....
Sauli inhosi koko toimitusta joten se näytti lähinnä veltolta kissin-nahalta kun se sai kuusennauhat kaulaansa...se todellakin veltostui kokonaan kuin meuduusa....ei hyvä Saulille mutta Siiri innostui kovasti ja leikki nauhoilla vielä pitkään sen jälkeen kun kuvaus oli jo ohitse. Saulin arvolle ei sovi poseeraaminen, se ei muutenkaan pidä kamerasta, Siiri taas oikein poseeraan kameralle ja näyttää nauttivat "tähteydestä"
(Sauli) Mä kärsin suunnattomasti...HUOKAUS !!!!!!! (Siiri) Kas kun mukavan näköinen joulukello.......
(Siiri) En mäkään nyt ihan paikoillani tykkää olla, muuten nää remelit ei haittaa yhtään.
(Siiri) NO NIIN...nyt tää on kivaa...mä saalistan tän narun ja ton joulukellon ja paljon muutakin....JEEEE!!!!!!
Olin laittanut kaiken sellaisen tavaran pois mikä ei kestä kissojen pudottelua joten mitään ei mennyt tällä kertaan meillä rikki. Kynttilöitä poltettiin vain ulkona ja ruokailun ajan sisällä. En ottanut riskiä että kissat pudottavat kynttilät ja polttavat koko huushollin tai ainakin oman tassunsa.
Illalla oli sitten Sing-Starin aika ja nyt kyllä meikäläisen laulu meni NIIN penkin alle kuin vain voi olla...mä sanoin että syy on mun hampaassani...multa kun otettiin yksi hammas pois torstaina. Se oli ainoa paikattu hammas mitä mulla oikeastaan on ja hammaslääkäri paikkas sen kolme viikkoa sitten, kyselin kun menin sinne hampaiden valkaisuun että onko normaalia että hammasta edelleen särkee kun paikkauksesta on kulunut jo yli kaksi viikkoa. Se sano että kyllä se ihan mahdollista on mutta pyysi ottamaan yhteyttä jos kipu ei hellitä - hampaiden valkaisua se ei estänyt koska hammasta ei edes valkaistu kun se oli ihan taaimmainen hammas.
HMMM.....Tää olkoot vastine sille karmistuttavalle kuvalle jonka Anne oli laittanut sivuilleen.....HEH ...Annne aikoo vissiin nielaista mikrofonin.....Mutta Sing- Star ON kiva laulupeli
No sitten viime keskiviikkona alkoi ihan sietämätön hammassärky ja koko poski oli paksuna ja sain ajan seuraavaksi päiväksi hammaslääkärille. Ei ollut sama koska hän oli jo joululomilla....No kuvat otettiin ja todettiin että paikatussa hampaassa olikin isompi reikä mitä heti kuvasta näki ja että koko hammas on nyt sitten tulehtunut ja se olis tarvinnut joko kalliin juurihoidon tai sitten pois koko hemmetin turha purukaluston osa. Koska hammas todellakin oli ylähampaiden taaimmainen hammas niin sain itse päättää mitä sille tehdään ja siinä säryssä aattelin että pois vaan - mitä sillä tekee. Ja niin mun rakas hampaani vietti viimeistä jouluaan mitä luultavammin hammaslääkärin roskiksessa
Mutta särky katos välittömästi eikä poski edes turvonnut eikä ollut yhtään kipeä poiston jälkeen. Kyllä mua nyt koetellaan kaikella mahdollisella...mä kun oon aina ollut terve kun pukki, mitä nyt tää mun 10 vuotta sitten tullut parantumaton dystoniani pikkasen sillon tällön vaivaa. Nyt en ole enää käynyt edes piikeillä sen takia eikä niska ole sen kipeämpi kuin botox-piikkienkään jälkeen. Joten jätin ainakin toistaiseksi ne myrkyt taakseni. Ehkä oireet voivat joskus vielä pahentua niin että on pakko mennä uudelleen piikitettäväksi, koska eihän tämä sairaus koskaan parane. Siihen asti pitäis elää täysillä....siis kunhan selkä paranis ja loputkin hampaat pysyis suussa....heh....
Niin ja mä sain Annelta joululahjaksi tatuointi-lahjakortin joten nyt pitää miettiä mitä laitan ja minne.....
Joten kyllä mun Sing Starin huono menestys johtu vaan siitä hampaasta...niin on paree lujasti uskoa
Joulupäivänä pelattiin Trivial Pursuitin kissojen suosiollisella avustuksella (siis kissoja heiteltiin pois pöydältä mitä ehdittiin) Ja aatelkaas ekaa kertaa moneen vuoteen MÄ VOITIN ! Johdin ihan alusta lähtien ihan ylivoimaisesti..tosin loppu vähän kangerteli mutta en muista koska olisin voittanut tuota meidän nuorisoa, kyllä nuoret kuitenkin muistaa ja tietää niin hitsin paljon enemmän kun tällänen vanha kalkkuna.
Pitää tosin myöntää että mulle sattui juuri siinä kriittisellä hetkellä tosi helpot kysymykset maantiedosta ja historista, ne on olleet aina mun heikommat kohtani. Timolle tuli ihan täysin mahdottomia kyssäreitä ja se oli jo vähällä luovuttaa koko jutun. Kyllä se on paljon kiinni tuurista millasia kyssäreitä saa, jotkut on ihan täysin mahdottomia tietää...ja Timo sai juuri ne kaikki vaikeimmat kysymykset.
Mutta tulipa kerrankin voitettua eikä peli kestänyt varmaan kun 4 tuntia...hah...se on ihan sikavaikeeta lopussa päästä ksekella ja kun pääsee niin saa ihan mahdottoman kysymyksen ja joutuu uudelleen yrittämään keskustaan...mä yritin ainakin yli 50 kertaa ennekuin pääsin ja sain sellasen kyssärin johon jopa osasin vastata. Se oli joku ihme mustekalakysmys jossa piti tietää montako lonkeroa on milläkin mustekalalajilla...ÄÄÄKKSS...siis se oli silkkaa hyvää tuuria että se meni oikein...en todellakaan tunne ystäviämme tursaita niin hyvin että tietäisin niiden lonkeroiden määrän
Koirat leikkivät leluillaan ja kissit päästää vilistivät ympäriinsä joten ihan vilkasta oli.....
(Metku) AAAAAHHHHHH....mä RAKASTAN näitä ihania vinkuleluja !
(Siru) tuon mä nappaan tuosta.....
(Toivo) Tää Ikea-rotta on niin ihana mussutettava...MUSSUN MUSSSUN.....mä olen ihan ekstaasissa...aahhh.....
(Manu) Söisin mielelläni tämän sian mutta se on aika kestävää ainetta....kyllä se siitä vielä antaa periksi...
Tapanina ulkona riehui kaikkien aikojen myrsky ja mäkin jo pelkäsin että katto lähtee tuulen mukana, myös Annen talo joka on mäen päällä vähän huolestutti mutta ei kai siellä mitään sen kummempaa kuitenkaan ollut tapahtunut. Anne talon yhdellä rajalla on metsä ja isoja puita mutta en vieläkään tiedä olko siellä kaatunut mitään Annen tontille. Ainakin talo oli ok ja sähköt pelittivät. Anne meni sinne tapanin iltana ja silloin oli jo ihan pimeää ja me soitettiin tietenkin että pelaako kaikki ja ainakaan mitään suurempaa ongelmaa ei ollut. Sielläpäin myrsky oli kaatanut lehden mukaan ihan sikana isoja puita talojen päälle.
Juha lähti tiistai-iltana kun Päivi tuli sisarustensa kanssa kotoaan itä-suomesta ja mitä ilmeisemmin niidenkään talo ei Piikkiössä ollut jäänyt ainakaan vedenpaisumuksen alle vaikka meren rannalla onkin. Isoja puit ei onneksi ihan niiden rajalla eikä pihassa ole. Turussapäinhän myrsky riehui aikamoisella voimalla joten onneksi kaikki oli ok.
Koirat on tuossa hyvin rauhallisen oloisina, Manu tuli hoitoon kun Timo tekee inventaariota firmassa. Nyt kun eläimiä on vain kolme tuntuu kuin niitä ei olis yhtään...Manun kova kröhinä tuolta jostain kuuluu kun se mitä ilmeisemmin yrittää murhata jotain leluaan. Minttu makaa kuin vanha nahka mun jaloissani kuten aina kun oon koneella, Siru käy väliin katsomassa manua ja leikkii hetken ja hyppää takas Markun tyynylle nukkumaan...Hiljais-eloa siis....
Uudeksi vuodeksi Siru matkustaa Jumesniemelle, siellä ei ehkä ole sellaista maailmansotaa kuin täällä jossa paukuttelu alkaa 6 aikaan iltapäivällä ja jatkuu noin 5 asti yöllä. Siru pelkää ihan sikana nykyään pauketta joten se saa mennä "kyläilemään" maaseudun rauhaan
Lopussa mun uuden "jouluhampaani" HAA...Kyllä ne on pikkasen valkoisemmat kun ennen....eikä huomaa että yksi hammas-raukka puuttuu.....
Kiitos Annelle - iso osa kuvista on Annen ottamia, mun selkä ei vieläkään taivu lattian tasolle kuvaamaan - tänään on magneettikuvaus iltapäivällä...saa nähdä mitä selästä löytyy.....
Taas kerran koko kirjoitus katos bittiavaruuteen enkä kerta kaikkiaan pysty ymmärtään mistä se johtuu. Yhtäkkiä vaan koko sivu tulee tyhjäksi ilman mitään varoitusta....ehdinkin kirjoittaa vasta tunnin verran että kyllä ottaa hattuun aika tavalla. Yleensä oon tallentanut kirjoituksen koska tällä on taipumus kadota kuin tuhka tuuleen mutta tällä kertaa en tallentanut ja olin just viimeisessä sanassa kun koko kirjoitus katosi jonnekin. Tää Vuodatus tekee tätä aina välillä, missään muualla ei näin käy koskaan. Pitää vissiin miettiä että laittas uuden blogin jonnekin muualle. Tää kun ei anna enää ladata kuviakaan sisään vaan kuvat pitää ottaa Picasan kautta, eihän se nyt mikään ongelma ole mutta koska tässä on tilaa vielä vaikka kuinka paljon kuva-albumissa niin on se nyt kumma jos se herjaa vaan että pitäis ostaa lisää tilaa...paskat ostan kun ei edellinenkään toimi läheskään loppuun asti
Kaipa tätä nyt sitten pitää vaan tallennella koko ajan jos aikoo jotain kirjoittaa....vaikka suoraan sanoen en edes tiedä miten tää oikeaoppisesti tallennetaan koska tässä lukee vaan että "tallenna ja julkaise" "esikatsele" ja "palaa tallentamatta" Hmmm......Mä sitten aina julkaisen puolivalmiita juttuja ja jatkan sitten siitä, ei tätä muuten pysty mun käsitykseni mukaan tallentamaan "Esikatsele" tila ei vuodatuksessa pelaa ollenkaan ainakaan tällä mun Macilla tai ehkä syy on Safarin selaimessa.
Joka tapauksessa meillä on ollut hyvin vauhdikkaita viikonloppuja ja hyvin hiljaisia viikkoja. Anne oli pari viikonloppua kisoissa lauantaisin Viljon kanssa ja kissa + koiralauma oli meillä hoidossa. Koska Mintulla oli juoksu ja Minttu muistutti enemmän erittäin kärttylstä lohikäärmettä kun kilttiä iloista Tolleria niin Toivo + Manu saivat kärsiä nahoissaan kun uskaltautuivat liehittelemään jo juoksuaan lopettelevaa neiti Minttu -Maariaa...
Toivo sai kunnon pöllyytyksen niin että veri lensi ja Mauri-Antero kiljui kun sikaa olis tapettu kun Minttu terävine hampaineen hyökkäs sen kimppuun kun Manu yritti parhaansa mukaan liehitellä kaunista punaista "morsiantaan". No ei ne haavat nyt kovin isoja olleet koska ei MInttu nyt ihan täysiä rouskassut, eikä pojat paljon välittäneet Mintun kiukuttelusta vaan yrittivät aina vaan uudelleen kunnes suljin ensin Mintun toiseen huoneeseen ja sitten parin tunnin jälkeen vaihdoin pojat oven taakse ja Mintun vapaaksi.
Kissat sensijaan olivat erityisen kiinnostuneita kaikesta ja tuntui kuin talossa olis ollut kahden kissan sijaan ainakin kymmenen kissaa, minne ikinä katsoi niin siellä roikkui kissa...jopa verhoissa ja hyllyjen päällä.Jotain hyötyä mulla on tästä selkäkivusta joka on edelleen aina sillon tällön, en pysty kunnnolla kumartumaan joten Markku sai vaihtaa kissinhiekan ja sitä karmeata haisevaa sonduliinia kyllä riitti kahdelta kissalta niin paljon että jotenkin epäilen että meillä todellakin oli kymmenen kissaa...Nämä kissat ovat mitä ilmeisemmin läpisontureita ja koska ne varastaa ruokaa kaiken aikaa jostain niin p**kaa tulee sitten sen mukaan...Kun Markku kaiveli sontapötkylöitä hiekan joukosta niin kaksi kisssaa jo odotti vieressä malttamattomina ja siinä sekunnissa kun hiekka oli siivottu niin sinne piti mennä vääntämään kunnon torttu, ja niin siivous aloitettiin alusta...jätän nyt kirjoittamatta Markun erittäin värikkään sanavaraston kun se vissiin kymmenettä kertaa lapioi kissinp**koja pois hiekkalaatikosta.....
(Sauli) Saakos tässä talossa ollenkaan ruokaa?
(Siiri) Mä ainakin meen katsomaan mistä tuo ihana tuoksu tulee.....
ÖYKS.....Mun nenuuni pössähti ihan tulikuumaa höyryä
Hyvä on - tiedän että mamma teki tän tahallaan ja nyt pieni itämainen kissiparka saa nähdä nälkää kun mitään ruokaa ei anneta Riudun sitten nälissäni tässä pöydällä näkymättömäksi luurangoksi....
'Siiri myös päätti kokeilla miltä kiehuva makaroni oikein tuoksuu ja tökkäs nenänsä kuumaan höyryyn...no se oikeastaan teki Siirille vaan hyvää koska ei se nenä palanut, vähän vaan kuumotti. Koska meillä on keraaminen liesi niin kissat eivät osaa varoa sitä. Liesi on tulikuuma vaikka se ei enää näytä kuumalta eikä ole oranssin värinen. Pelkäsinkin että kissat hyppäävät kuuman lieden päälle ja anturat kärvähtää kiinni lieteen....Onneksi ainakin Siiri tuli huomaamaan että liesi voi olla kuuma ja se pysyikin sen jälkeen turvallisen välimatkan päässä kyttäämässä koska voi iskeä hampaansa valmiiseen makarooniin...nimittäin Annen kissat on mitä pahimman luokan varkaita...ne varastaa kaiken syötäväksi kelpaavan ja sentakia vissiin sitä p**kaakin tulee ihan pötkönään...
Muuten kissojen ja koirien yhteiselo on hyvin rauhallista ja ystävällistä. Kissat leikkii koirien kanssa ja päinvastoin. Kun kissit kyllästyy koirien vähän rajumpaan leikkiin niin ne sähähtää ja koirat kyllä tietää silloin että leikki on mennyt vähän liiallisuuksiin.
Ainoa ongelma on Saulin mahdoton ja pohjaton ruokahalu...se kun tuppaa varastamaan koirilta sapuskat ja siankorvan varastaminen suoraan ison koiran suusta saa hyvähermoisenkin koiraeläimen hiiltymään, Sauli ei ymmärrä koirien murinaa eikä hampaiden näyttelyä. Toistaiseksi Sauli on saanut tahtonsa läpi ja on varastanut koirien suusta myös siankorvia mutta se on kyllä hiukan riskialtista kuitenkin.....Joten kun koirille antaa jotain oikein mieleistä niin on paree pitää Sauli pois niiden lähettyviltä.
Siiri ymmärtää koirien varoitukset eikä mene ottamaan ruokaa niiden suusta....joten mitä ilmeisemmin itämainen kissi on hiukka tavallista suomalaista maatiaiskissiä viisaampi....tai sitten maatiaiskissillä on suurempi riskinottohalu....
(Sauli) Ja mä en lähde minnekään tän mustamakkarapaketin vierestä, mamma ei antanut mun kaivella sitä mutta ainahan voin vahtia että muut ei vaan vie mun makkaraani.
(Siru) Mä taas vahdin mielummin Saulia......En silmäänikään räpäytä niin kauan kun Sauli on näkyvillä....
(Siiri) Tuus nyt vähän lähemmäksi senkin kyttäävä kuolakasa....(Siru) Hmmm..pitäisiköhän vähän väistää...ei kai kun ei sillä kuitenkaan kynsiä ole esillä...
(Minttu) Koskas mä saan sitä mustaamakkaraa? Oon nyt näin kiltti enkä pure enää Toivoa enkä Manua...ainakaan ihan heti....
Mä en lähde minnekään tuon makaronikattilan vierestä...sinnikkyys kyllä palkitaan jossain vaiheessa.
(Metku) Mä vaan söpöilen, noi urokset on nyt vaan Mintun kimpussa joten otan sitten kaikessa rauhassa vähän päikkäreitä tässä sohvalla
(Minttu) NUUUUUUHHHHHH...(Sauli) Hemmetin elikko, ei sitä nyt tarvi ihan iholle ängetä
(Minttu) HUI !!!!! (Sauli) Alas vetää siitä senkin haiseva punainen lörppäkorva...
(Sauli) Rajansa kaikella...ei mun turkkiani sentään tarvi noin syvältä kaivella...( MInttu) no anteeksi nyt sitten vaan...yritän jatkossa hillitä itseni paremmin.
Viikonloppuna mentiin Jumesniemelle taas pitkälle lenkille kuten on ollut tapana...nyt ei näkynyt hirvimiehiä ja me laulettiin joululauluja kulkiessamme että meidät varmaankin olis kuultu jos joku olis ollut passissa pellon pusikossa..ja sen laulun ansiosta kyllä hirvetkin olis kaikonneet niin lujaa kun olisivat pitkistä kintuistaan päässeet. Viikonloppuna olikin viimeinen metsästyspäivä, sitten hirvet saavat joulurauhan ja seuraavan kerran niitä jahdataan vasta ensi syksynä. Myös Manu oli lenkillä mukana koska vielä ei ollut niin kylmää etteikö Mauri-Antero olis tarjennut ja lumikaan ei ollut vielä esteenä.
Talvi on kuitenkin tulossa koska Mintun häntä on tuuhistunut ihan hurjan tuuheaksi ja komeaksi..johan se juhannuksesta lähtien näyttikin kaljurotalta...kumma juttu että karvan kasvattamiseen meni nyt noin kauan. Nyt Mintulla on taas valtavan komea ja tuuhea tummanpunainen karva ja aivan upea paksu häntä joka on kyllä Mintun ehdottomasti paras paikka...niin komea ja tuuhea ja kiiltäväkarvainen se koiranjatke on
Ja sitten pitää vielä mainita että mä kävin hampaanvalkaisussa ja Markku luuli että saan sellaset Cesar Millanin hampaat ja oli ihan kauhuissaan.....Se pelkäs että pimeessä näkyy vaan valkoiset hampaat
Pari tuntia valkaisussa meni ja maksoihan se maltaita mutta tulos on kyllä oikein hyvä, ei mitään muovisen näkösiä hohtavia hampaita vaan ihan valkoiset normaalit hyvän näköiset kalustot. Mulla ei ole juurikaan reikiä hampaissa eikä etuhampaissa ole yhtäkään paikkaa joten valkaisu onnistui ilman mitään sen kummempia toimenpiteitä. Tietenkin ensin pari viikkoa aikaisemmin hampaat puhdistettiin laserilla ja sitten voi valkaisun tehdä. Joo...voin suositella muillekin, eihän mulla mitkään kamalat hampaat muutenkaan olleet koska en polta enkä juo punaviiniä enkä kahvia, mutta ainahan hampaat iän mukana pikkasaen tummuvat.
Vielä kun saan sen lisko-tatuoinnin käteeni niin sitten on ok...niin ja voishan tuota naamavärkkiä vähän (hmm..oikeastaan aika paljonkin) kohottaa...äääkkkss...ei sentään sitä
Joka tapauksessa JOULU ON JO OVELLA ja joulukuusi pitäis mennä varastamaan..(hmmmm) Joten joulurauhaa vaan kaikille, meillä ei taida voida puhua rauhasta kun on viisi ihmistä ja viisi koiraa ja kaksi kissaa ja joulukuusi...millä hitossa mä pidän ne kauhu-katit pois kuusesta? Meillä voipi olla hyvin vauhdikas joulu.........
HYVÄÄ JA ONNELLISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI
Kyllä on ollut pikkasen pinna kireällä kun selkä sanoi itsensä irti yhteistyöstä muun kropan kanssa ja mun kävelyni on ollut kun yksijalkaisen kalkkunan kaakertamista....
Viikon verran meni niin että en kertaakaan pystynyt lähteen koirien kanssa lenkille, Markku on sitten tehnyt lenkkiä koirien kanssa ja mä olen kävellyt pikkuhiljaa vaan kotona huushollia ympäri ja manaillut mennessäni
Itsenäisyyspäivänä sitten innostuin että nyt on IHAN pakko päästä lenkille ja niinpä suunnattiin auton nokka kohti Jumesniemeä ja lähdettiin metsään ihan pikku lenkille. Mitenköhän sen nyt kauniisti sanois - ihan helvetillinen reissu Otin kameran mukaani vaikka olikin aika pimeä keli, mutta sen varjolla pystyin aina pysähtelemään ja ottaan kuvia joka hemmetin näreestä ja kannosta ja seisaallani tietenkin. Enhän mä voinut yhtään kumartua joten koiristakin kuvat on hienosti valokuvauksen kaikkia sääntöjä uhmaten otettu suoraan ylhäältäpäin....
HAA...tää on Annen tirppalauta joka vihdoin ja viimein saatiin valmiiksi -Tirppoja käy ihan hemmetin paljon.....
Joka tapauksessa mä kaakersin etanan vauhtia Markun, Annen ja koiralauman perässä hiki päässä noin ehkä vajaan parin kilsan lenkin..Mä olin ihan hemmetin tyytyväinen kun pääsin pihaan ja totesin että selkä ei ollut kertaakaan mennyt lukkoon koko piiiiitkän lenkin aikana...särky kyllä oli melkoinen. Päästiin Annen eteiseen ja pyysin Markkua ottaan multa kengät pois jalasta kun en ite saanut niitä ja siinä vaiheessa kun pikkasen nostin jalkaani niin siihen taas jäin kun patsas paikoilleni. Kipu on ihan sanoinkuvaamattoman kamala eikä pysty ees varvastaan liikuttaan kun se iskee. Pääsin sitten pikkuhiljaa hiissaamaan itseni keittiön pöydän viereen ja kyllä se kipu sitten helpottaa kun selkänikamat lähtee taas liikkumaan..mutta joku sen vetää täysin lukkoon välillä.
Nyt mä huomasin miltä tuntuu olla invalidi...siis tää on ihan kamalaa kun ei voinut ees kauppaan mennä puhumattakaan siitä että vois lenkittää koiria.
Lekuri pisti mut magneettikuvauksiin kun kipu on vaan vasemmalla puolen ja vasemman puolen jalka menee myös ihan tunnottomaksi kun kipu iskee. Siis ite oon antanut itelleni diagnoosin että tää on noidannuoli ja sillä sipuli, ei mikään sen kummempi ja se on tullut siitä että leikkauksen jälkeen en oo päässyt kunnolla pitkille lenkeille ja oon istunut ja liikkunut koko ajan vähän varovasti. Selkä on yksinkertasesti vaan suuttunut kun en ole normaaliin tapaani kompuroinut pitkin metsiä ja ollut välillä turvallani jossain mättäässä....Mun selkäni on tottunut vähän rajumpaan menoon, ei se tykkää paikallaanolosta.
Nyt oon sentään itsenäisyyspäivän tuskaisen lenkin jälkeen jo taluttanut Sirua, Minttu jääkööt vielä Markun hihnan päähän, sillä on juoksu ja se kyllä sitten juokseekin.....oli hihnaa tai ei
Nyt pystyn jo käveleen lähes normaalia vauhtia kolmisen kilsaa joka lenkki ollaan nyt tehty parina päivänä. Lenkki on just sellasta kävelytietä jota normaalisti inhoan yli kaiken, mutta katsoin parhaaksi vielä pysyä pois liukkaasta ja epätasaisesta metsästä.
HYVÄT IHMISET - Älkää ruokkiko sorsia kesällä eikä syksyllä eikä koskaan......Linnut jäävät tänne jäätyviin järviin ja Tesomajärvikin on nyt jo jäässä ja nämä linnut on lähteneet mitä ilmeisemmin Tammerkoskeen joka on lähes ainoa sula paikka talvisessa kaupungissa. Suuri osa näistä sorsista kuolee kylmyyteen ja ruuan puutteeseen, tai tauteihin, koska homeisen vanhan leivän syöminen pikku poikasesta lähtien on heikentänyt niiden vastustuskykyä. Sorsan kuuluu syödä niille sopivaa elävää ravintoa vesistöistä, ei pullaa eikä vanhoja leivänkannikoita. Sorsat löytävät kyllä kesällä itse oman ruokansa ja osaavat lähteä etelämmäksi kun syksy tulee - siis jos niitä ei ruokita. Poikasista tulee terveitä ja vahvoja kun ne syövät niille luonnollista ruokaa eikä mitään pullan tai leivän hometta tai lisäaineita. Nää viluissaan kyyköttävät linnut on joka vuosi surullinen näky lähijärvissä....AMEN !
Musta tuntuu että meillä on niin omituisen hiljaistakin kun Mauri-Antero joutuu olemaan kotonaan Mintun juoksun takia. Mä olin just tilaamassa Mintulle aikaa leikkaukseen kun sen juoksu alkoi kaksi kuukautta ennen aikojaan....Kolme vai onkohan niitä jo neljä juoksua ollut ja kaikki ihan säännöllisesti lähes päivälleen 9 kuukauden välein ja nyt sitten väli olikin vain 7 kuukautta ÄÄÄKKKSS
Aion leikkuuttaa Mintun koska nämä juoksut muuttaa muuten aina iloisen ja innokkaan Mintun aina tuollaiseksi ihme mörnöttäjäksi joka makaa sisällä kun maansa myynyt paikoillaan ja näyttelee hampaitaan muulle laumalle ja ulkona se sitten riehuu kun päätön kana ja vetää vimmatusti hihnassa
Niin ja nyt alkaa tulemaan myös pakkaskelejä koska MIntun häntä on alkanut tuuhistua VIHDOINKIN !
Mutta mun elämäni on nyt ollut niin hiton mielenkiintoista että en muista koska olis ollut yhtä vauhdikasta ja tapahtumarikasta....hmm...ehkä silloin kun joskus kauan sitten nuorena olin viikon 40 asteen keuhkokuumeessa.....
Mutta aatelkaas - parin viikon kuluttua PÄIVÄ ALKAA PITENEMÄÄN ja mennään kevääseen päin.....JEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!
Tämä oli vaan kokeilu ottaa kuva picasan kautta, kun vuodatuksen kuvagalleria ei enää jostain syystä pelitä .....Siinähän se on komia lauma vuodelta 2009
Tää lenkkeily on nykyään aika paljon ollut pitkin peltoja ja metsiä mitä järkyttävimmissä kurakoissa ja mutalammikoissa...on tää lämmin ja leuto syksy niin kivaa .
Tuossa on mukava kulkea kun vettä on ohuen jään alla kymmenen senttiä Aika iso osa lenkistä onkin sitten ihan kunnolla käännettyä kurapeltoa....
Se on tuo talvi joka ei vaan tule kuten Mintun häntäkarvat näyttää, sitten kun häntä alkaa tuuhistumaan niin talvi on tulossa......Ite olen kuntoutunut leikkauksesta vihdon ja viimein lähes normaaliksi. Olenhan mä ihan hyvässä kunnossa ollutkin mutta pikku vastoinkäymisiä on leikkauksesta johtuen kuitenkin, ei ne isot leikkaukset aina ihan hyvin parane...mä vaan kuvittelin että se on pari päivää niin oon taas ihan normaali
Viikonloppuna lähdettiin Markun, Annen ja koiralauman kanssa lenkille metsään lauantai-iltapäivällä ennen kolmea kun Anne oli lauantaina vielä aamuvuorossa. Vähän uusiin Jumesniemen maisemiin suunnattiin kun tuota kuraa on niin maan perusteellisesti...hmmm... olis ollu kyllä paree olla lähtemättä....Ekana vastaan tuli mies joka kyseli että onkos sellasta hyskya näkynyt kun se otti ja lähti hirven perään eikä ole sen jälkeen näkynyt....mies oli etsinyt sitä jo jonkin aikaa.
Luvattiin pitää silmällä ja sitten jatkettiin matkaa pitkin helvatun savista ja kuraista peltoa jossa kenkiin kertyi puolen metrin savipaakut...ja siitä sitten metsään ja metsäpolulle.
Kun oltiin kävelty jo aika pitkälle niin yhtäkkiä huomattiin että meillä on yks ylimääräinen koira mukana joka ei kylläkään ole mikään kadonnut husky vaan ihan jotain muuta sorttia oleva otus...en edes huomannut missä vaiheessa iso mustavalkoinen karhukoira oli joukkoon ilmestynyt, eikä meidän lauma ollut sen kummemmin siihen reagoinut. Manukin oli ihan Ok ja vieras koira oli ihan ystävällinen sille kuten muullekin porukalle. Siru kävi jossain vaiheessa kerran murahtamassa sille, mutta se oli sillä selvä ja karhukoira mitä ilmeisemmin näytti alistuvansa Sirun "herruuteen" joten matka jatkui kaikessa sovussa ja uusi laumanjäsen vaikutti hyvin onnelliselta kun löysi itselleen mukavan lauman.
Koiraa ei saatu lähtemään minnekään vaikka huomattiin kyllä että sillä oli tutkapanta kaulassa, joten ei se eksyksissä ollut. Siihen se sitten jäi touhuamaan meidän lauman kanssa ja jatkettiin matkaa, mitäs muuta oltas voitu tehdä kun koira kerran oli lujasti päättänyt seurata meitä. Kun tultiin ison pellon reunaan niin pellon toisella puolen oli hirviporukka...ÄÄÄKKSS...siis juuri siinä minne me oltiin menossa ja odottamassa hirveä varmaan juuri siitä suunnasta mistä me tultiin
Ollaanhan me melkoinen hirven näköinen porukka joten oli paree alkaa vaan huutelemaan että täällä olis yks ylimääräinen koira joka ei suostu jättään meitä millään, sieltä kaukaa sitten yksi punatakki sitten huuteli Ransua, mutta Ransupa ei ollut kuulevinaan, meidän oli pakko kääntyä kun ei haluttu mennä hirviporukan tielle ja yritettiin saada Ransu-herra menemään omiensa joukkoon, mutta Ransu päätti että kaverit on paljon mukavampia kun joku typerä hirvestäminen.....Miehet vaan seiso siellä ja huuteli joten Anne sitten otti Ransua kaulapannasta ja lähti viemään lauman uutta jäsentä oman laumansa luokse. Mutta Ransu ei ihan helpolla luovuttanut vaan heti kun Anne päästi irti niin Ransu juoksi takas meidän luokse.....Uusi yritys ja tällä kertaa Anne vei koiran ihan metsästäjille asti ja siinä vaiheessa Ransu hyppäsi kuraojaan rypemään ja miehet huutelivat mutta Ransupa ei paljon korviaan lopsauttanut vaan ui innoissaan kuraojassa tutkapantansa kanssa ja Anne ampaisi takas meidän porukkaan ennenkuin Ransu pääsi kurakosta pois....kaipa se tutkapanta vettä kestää, en tiedä
Siinä välissä metsästä sieltä suunnata mistä mekin tultiin, oli ilmestynyt meidän luokse jo melkoinen hirviporukka ja Metku sekä Minttu ja tietenkin myös Manu ottivat porukan suorastaan ylenmääräisen sydämellisesti vastaan, hyppimällä jokaisen päälle ja olemalla heti parasta kamua jokaisen kanssa Siru ja Viljo myös kävivät tervehtimässä porukkaa, mutta ei nyt sentään ihan niin innokkaasti...Vain Toivo jäi vahtimaan paikalleen koska Anne tulee takas.
Ransu sitten jäi lopulta ilakoimaan kuraojaan ja me päästiin lähtemään oman lauman kanssa takas ja jouduttiin kiertään ihan sairaan pitkä lenkki kun me oltiin jo lähes kotipellolla ennenkuin oli pakko kääntyä ja jättää hirvestäjät Ransuineen rauhaan.
Mulle oli kyllä kamerakin mukana mutta ilta alkoi jo hämärtyyn enkä viitsinyt suotta ottaa pimeitä kuvia matkan varrelta. Pimeä tulee tosi nopeasti ja kello oli jo lähes 5 ja siihen aikaan on jo tosi hämärää. Päästiin sitten lopulta kotipolulle ja jostain ihan erisuunnasta kuului koiran haukkuminen - oliskohan se husky ollutkin ihan eri paikassa mistä se mies sitä haeskeli. Koira kuulemma kuului samaan hirviporukkaan ja sitä ne siellä kyselivät myös...ei me sentään ihan kaikkia koiria imastu mukaamme, kyllä yksi Ransu riitti sille reissulle ....Mä en vaan voi ymmärtää miksi se mies joka huskyä etsi ei sanonut mitään että pellloilla on hirviporukka.
Eihän me oltais sinne päin lähdetty jos oltais asia tiedetty....sillä miehellä ei ollut edes hirvestysvaatteita päällä vaan ihan tavalliset lenkkivaatteet.....ei edes punaista hirvilakkia mistä olis voinut aatella että menossa on tosiaan hirvestys. Niillä muilla porukoilla oli kyllä punaiset liivit ja kaikki härväkkeet, mutta tää koiranetsijä oli kyllä itsekin vaarassa tulla ammutuksi....
Aikamoisia hirvikoiria...öööhh...siis eihän Husky ole edes metsästyskoira...? Sehän on lähinnä vetokoira mun käsittääkseni.....Toivottavasti myös husky löytyi, sanoinkin Annelle että kun päästät illalla koirat iltapissalle niin laske ne kun ne tulee sisään...jos olis vaikka yks innokas husky joukossa - ja ehkä vielä erittäin sosiaalinen hirvi-karhu-koira Ransu
Mutta hengissä selvittiin ja mä pidin Annelle saarnan että laittaa päällensa kirkkaankeltaisen huomioliivin kun kerran sellainen naulakossa roikkuu, eihän sitä todellakaan tiedä koska metsästäjät on liikkellä. Myös koirille pitäis hommata kirkkaat huomioliivit heijastimineen. Sirulla, Mintulla ja Manulla onkin, mutta Annen koirilla ei ole....Pitäisköhän Joulupukin tuoda niillekin sellaset......
No joo totuuden nimissä pitää sanoa että tuolla nimeomaisella reissulla ei meidänkään koirilla huomioliivejä ollut kuin Manulla ja Sirulla oli kirkkaanpunainen lämmin takki ettei vanhoja luita kolota kylmä keli.
Jostain syystä tää mun blogini vetelee viimeisiään eikä suostu enää lataamaan kuvia sisään....en tiedä mikä on vikana mutta kuvat tulee jos tulee, suurimmaksi osaksi ne jää tulematta. Mulla on käytössä 73% kuvatilasta joten kyllä sinne nyt pitäis vielä kuvia mahtua vaikka kuinka paljon, lisää tilaa en osta jos kerran ei entinenkään pelaa - P*/&%€€%€%#
Ellei tää kuvanlataus ala pelittään niin pitää harkita blogin vaihtoa...kyllä mä nyt jonkinlaisia kuvia blogiini kuitenkin haluaisin ladata jatkossakin.
Tää lämmin syksy alkaa rassaamaan koiraihmisparkoja jotka odottaa lunta ja pakkasta kun hullu puuroa.....Siis noi elikot tuo kottikärryllisen kuraa joka hemmetin päivä sisään, tullessaan lenkiltä
Mä en kohta käytä siivoamiseen enää imuria enkä lattiamoppia vaan lapiota ja vaikka lehtipuhallinta joka puhaltais kuivuneen kuran suoraan ovesta ulos.....Ei muuten huono idea ollenkaan....
Mä haluan valkeat hanget ja pikkupakkasen jolloin koirat puhdistuu ulkona raikkaassa hangessa ja tulevat kotiin turkki täynnä lumipaakkuja, jotka sitten mukavasti sulavat lattialle ja ne kun siitä pyyhkäsee pois niin a`vot - viikkosiivous on tehty
Minttu raukka on päättänyt jäädä karvattomaksi tänä vuonna, juurikaan karvankasvuedistystä ei ole havaittavissa ja koira näyttää kapiselta ja sporttisen hoikalta.....kiloja on kyllä ihan samanverran kun ennenkin mutta entinen pörheä lörppäkorva on kadonnut ja tilalla on hoikka ja harvakarvainen tolleriini. Mitään vikaa eikä vitamiininpuutetta ei kuitenkaan ole jotan minkäs mä sille voin että mun tollerini on päättänyt alkaa nudistiksi...vai naturalistejako ne nykyään hienosti sanottuna on, siis ne jotka kulkee ilman vaatteita.....
Joka tapauksessa nyt olis varmaan ihan hyvä aika laittaa tolleriini leikkaukseen kun karva ei näköjään enää kuitenkaan kasva niin komeaksi ja tuuheaksi kuin ennen...vaikka en kyllä pysty ymmärtämään mikä tässä nyt mättää - mä olen varma että mun taannoinen Mintun turkista tekemäni erittäin tieteellinen ennustus tulevan talven säästä pitää paikkansa.......Oon jo siinä pitkän lämpimän syksyn vaiheessa ja se on pitänyt paikkansa
(Hullu-Hipi) HAAAAA ... Mä syön koko puun ettäs tiedät !!!!!
(Minttu) Eikös nyt oo Halloween...mä olen vampyyri-tolleri..Varokaa vaan !
(Manu) Mamma-mamma...Mä näin VAMPYYRIN....Ota syliin !
(Minttu) LURPSIS...Saisinko mä sen namin jos oon oikeen kiltti? (Manu) Kauanko tässä pitää odotella? (Hullu-Hipi) PLÄÄH...mä lähden vetään tästä jos sitä namia ei tuu kahdessa sekunnissa!
Itse olen kitunut oman leikkauksen jälkioireiden suunnattomassa meressä, MIKÄÄN ei näytä menevän niin kun pitäis vaikka itse leikkaus meni hyvin ja sen suhteen kaikki onnistui vallan mainiosti. Lekuri katseli mua eilen jo vähän huolestuneena ja antoi ison kasan reseptejä - kaikennnäköistä hemmetin troppia että mokomat tikatut suolet alkais paranemaan, mutta ei mun suoleni ennenkään ole lääkäreitä totelleet.....
Lenkillä kuitenkin käyn koirien kanssa ja myös talutan niiitä hihnassa, kyllä ne näköjään vaistoavat että nyt on kuljettava kauniisti kiskomatta sen matkan että tulee metsä vastaan..juoskoot sitten siellä niin paljon kun haluavat. Markulla Manu ja Minttu vetää niin että niiden henki meinaa lähteä - mutta mulla ne tepsuttelee kauniisti vierellä...ihmeellistä.....
Siru on myös nuortunut (tai taantunut) hamaan nuoruuteensa ja riehuu Manun ja Mintun kanssa kaiken päivää - Siru siis leikkii ja painii ja juoksee kilpaa ja Siru se on joka metsässäkin yrittää saada noita kahta muuta innostumaan leikkiin, Minttu ja Manu tykkää haistella mutta eipä siitä mitään tule kun vanha Hullu-Hipi on palannut maisemiin ja Manu kierii välillä mäkeä alas Sirun kierittämänä...aika omituinen ilmiö...Siru todellakin vierittää tassullaan Manua kun palloa ja Manu kun on tollanen hmmmmm...vähän pyöreä niin se kierii hyvin mäkeä alas.....no Manullehan se on vaan hauskaa leikkiä, Manu on rotevaa tekoa eikä hätkähdä pienestä
Myös Hullu-Hipin puidensyöntivimma on palannut, se olikin pois toista vuotta....Taas Siru ottaa kohteen tähtäimeensä ja ryntää puuta kohti kuin se olis sen pahin vihollinen ja iskee nysähampaansa puun kuoreen niin että kaarnat lentelee....mä en ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut edes kuvattua sitä pahinta vaihetta kun Siru on niin liukasliikeinen että kuva on aina epäselvää mössöä.
Joten seuraavan kerran kun vien Sirun akupuktioon niin toivon että saan takaisin Sirun enkä Hullua-Hipiä.....siitä akupunktiosta tää Sirun uusi nuoruus ja hulluus taas kerran alkoi
Ihan selvästi huomaa kuinka suuri hyöty ainakin Sirun kaltaiselle koiralle on akupunktiosta, mitä ilmeisemmin sen kaikki pikku raihnaisuudet ja kolotukset katosivat taas kun tuhka tuuleen ja niinpä tilalle astui Sirun kakkospersoona Hullu-Hipi !
Eilen kun tulin sieltä lääkäristä niin täällä oli pienoinen sekamelska....mitä ilmeisemmin Siru oli avannut alalaatikon jossa säilytän näkkileippiä, korppuja plus muita kuivia ruokatarvikkeita...lopun jätän sitten arvailujen varaan, mutta epäilen että lauma oli pitänyt täällä omat pippalonsa...ehkä ne juhli pikkujoulua...
Tai sitten Siru yksin oli työn takana ja oli syönyt sen mitä halusi ja sitten vahtinut muita elintarvikkeita kuten vahtii lelujaankin - kantamalla ne kasaksi alleen ja vahtimalla että kukaan ei pääse varastamaan niitä
Siis Hullu-Hipi on todellakin palannut ja toinen persoona kiltti söpö Siru on jossakin Hullun-Hipin korvien välissä uinumassa......
Minttu ja Manu pitävät kovasti tästä uudesta Sirusta jonka kanssa voi taas leikkiä ja riehua ja repiä vuodevaatteita...hmmm... Mä en ole ihan varma onko Hullu-Hipi ihan mun suosikkini mutta onhan se Siru kuitenkin - siis jossain siellä hulluuden takana.... - ei vaan kyllä Hullu-Hipi on hauska ja aivan ihana koira, kaikesta hulluudestaan huolimatta
Tämä on KILTTI pikku Siru
Minttu on enemmänkin nyt perehtynyt etsimään ihmispaskoja metsästä. Sitten kun kunnon ripulipläjäys jostain lenkkipolun varren metsästä löytyy, niin tollukka kierii innoissaan mehevässä tuoksussa ja on NIIN onnellinen uudesta ihanasti tuoksahtavasta hajuvedestään.......Mikä onni että en nyt saa pestä Minttua koska se pistää vastaan liikaa enkä saa vielä pitää riehuvaa koiraa...HAA...mä sanonkin Markulle että lääkäri kielsi että en saa enää KOSKAAN pestä rimpuilevaa koiraa, muuten saan tehdä mitä haluan ...kaivaa vaikka 50 kilon kiviä maasta....JEE... saisinkohan sen mun lekurini kirjoittaan mulle sen ihan kirjallisena....
Uskokaa tai älkää mutta tuosta helvatun sohvastakin Minttu löysi paskaläjän.... -kuka himskatti sontii sohvalle?
Sitten mä olen alkanut perehtymään kaikenlaiseen mainontaan mitä nykyään tulee joka tuutista...löysin muutaman hauskan jutun..
Tuota mä vähän mietin kun näin että "Yllättäkää vaimonne, tehkää se matolla" hmm...tää oli mattoliikkeen mainos.... - Ehkä lapset on syytä laittaa jonnekin siksi aikaa kun "yllätys" tapahtuu....
Myös tuolta netin puolelta löytyy riemastuttavia mainoksia etenkin "tori.fi" osiosta, siellä suomalainen kirjoitustaito viettää juhlaa esim. " Myytävänä nahkapusero, hirveä. Hinta 200 euroa" Jaahas kukahan nyt sitten niin hirveästä nahkapuserosta maksaa parisataa egeä....
Tai entäs tää "Myytävänä Naistennahka hanskat" Ööhh...siis Häh?????
Sitten vielä tää Gigantin mainos joka kuulemma on myös työntekijöiden tilinauhassa eli siis " Se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa" ...Tästä en ole varma onko tää urbaanilegenda vaiko ihan totta
Ja vielä mainos joskus hamassa tulevaisuudessa tulevan kevään kunnaksi "MÄMMIÄ SAATANA" ...joo tää oli jossain kaupan ikkunassa jossa somistajalla tais olla lukihäiriö....Oliskohan sen pitänyt olla että "mämmiä saatavana" ...Tai kukapa tietää jos tää kaupan tyyppi vaan ei tykänny mämmistä....Mulla on kyllä vähän samat ajatukset mainoksen kanssa tuosta mustasta..ööhh.... herkusta....
Joten nyt on ollut aikaa miettiä ja kuunnella ja "sivistyä" kun en on pitänyt olla tälleen hissun kissun---niin ja sitten onkohan kukaan huomannut että Kenon arvonnassa lähes joka päivä päivä-arvontaan tulee voittonumeroksi 13 ja illalla sitä ei ole juuri koskaan. Mä ihan oikeesti pidän kirjaa ja huomasin että yhtenä viikkona numero 13 oli päivä-arvonnassa kuutena pävänä, mutta ilta-arvonnassa ei kertaakaan.....On tullut pikkasen sellanen skitso tunne että mitenkäs tuo nyt sijoittuukaan tilastojen raameihin.....Eikös toi ole jo lähes mahdotonta? - Tärkeä kirjanpitoni Kenossa jatkuu edelleen vaikka en itse ikinä ole kyseistä peliä edes pelannut.....
Onkohan mulla jotenkin liikaa aikaa nykyään, ellen kohta ala olemaan normaali oma itseni niin uppoan varmaan kokonaan tuonne television ihmeelliseen maailmaan jossa Brooke ei vanhene koskaan, sen lapsetkin alkaa oleen vanhempia kun se itse....ja jossa sarjamurhaajat täyttää Amerikan kadut ja puistot...kukapa nyt Ameeeerikkaan haluais enää mennä kun siellä on vaan sarjamurhaajia ja 300 kiloa painavia ihmisiä joita yritetään karmeella rääkillä laihduttaa ja sitten niistä tulee sellasia missin mittoihin sopivia onnellisia ihmisiä jotka vannoo että eivät enää IKINÄ syö roskaruokaa eivätkä liho grammaakaan...EI IKINÄ ENÄÄ TAKAISIN SAMAAN ELÄMÄÄN !
Haluaisin nähdä ne ihmiset muutaman vuoden kuluttua...onkohan päätös pitänyt vai joka taas ollaan pulleroita jotka ei mahdu ovesta kun karmit irrottamalla....
Niin ja se ohjelma jossa tehdään ihmiset 10 vuotta nuoremman näköisiksi on ihan riemastuttava. Ekana ihminen seisoo kadulla meikittömänä ja hampaat lähes irronneina ja tukka sotkussa ja ihmiset saa arvailla sen ikää...ja sehän meinaa aina niin että 45 vuotias näyttää 75 vuotiaalta ...sitten ne joko menee naama-nahan kiristykseen tai sitten ne vaan meikataan ja hoidetaan kuntoon ja ne käy kampaajalla ym. ja sitten taas kadulle arvosteltavaksi ja ihme on tapahtunut. Kaikki sanoo sen immeisen ainakin 10-20 vuotta nuoremmaksi kun ekalla kertaa.
Sitten on tää Leena Sarven juontama suomalainen versio jonka nimi pitäis olla " Miten näyttää 10 vuotta vanhemmalta"...vaikka oikeesti nimi on kai " Leenan tyylitiimi". Mutta mä en voi tajuta kuinka karmeen vanhan ja tyyliitömän näköisiksi tää onneton Sarvi saa ihan joka ainoon uhrinsa. Siinä missä englantilaisessa ohjelmassa korostetaan naisen vartalon hyviä puolia iloisella ja naisellisella pukeutumisella - tää Sarvi pukee naisen säkkiin ja kierittelee vissiin tuhkassa....siis aivan kammottavan hirvittäviä mummoasuja ja mummokampauksia ja meikitkin on yleensä ihan hirveitä tai sitten täysin mitäänsanomattomia.
Mä oon suorastaan jääny koukkuun tuohon ohjelmaan kun ootan että ees yhden kerran se saamarin Sarvi sais naisen näyttään nuoremmlta ja tyylikkäämmältä...tai ees NAISELTA...mutta ei...aina samat tummat muodottomat säkit päälle ja Leena Sarvi on onnellinen kun on taas kerran onnistunut laittamaan suomalaiseen naiseen tyyliä....Ziizus !!!!!
Olikohan se muistaakseni Taru Valkeapää josta toi Sarvi viimeksi stailasi 60 vuotiaan näköisen mummon karmeassa hopeanvärisessä kaikki muodot peittävässä kaavussa ja hirveessä mummo-kikkara-kampauksessa- no joo oli Tarulla kirkkaanpunaiset huulet, sellasta kirkkaanpunaa jota noin 60-70 vuotiaat laittaa huuliinsa kun ne menee juhlimaan, tai siis laittoivat joskus 70-80 luvulla, nykyään sen ikäiset on hyvinkin kauniisti meikattu jos ne yleensäkään käyttää meikkiä.......Yleensä tuon "muotiguru" Leena Sarven uhrit ei oo julkkiksia.
Ja sitten vielä mainoksiin - kun käytät sitä ja sitä ryppyvoidetta niin KAIKKI sun rypyt katoaa kuin tuhka tuuleen ja olet taas ainakin 30 vuotta nuoremman näköinen ja joudut näyttään henkkarit että saat ostettua kaljaa lähisiwasta....
Se siitä nyt mulla alkaa oleen vissiin liikaa aikaa, ehkä on syytä vetää hynttyyt niskaan ja lähteä koiralauman kanssa metsään kuunteleen puiden huminaa, jätän tän sivistyneen yhteiskunnan taakseni ja siiryn metsäläiseksi.....ainakin hetkeksi Laitoin kyllä myös ryppyvoidetta mutta se on vähän kun sanonta "Kylmä kahvi kaunistaa - mutta ei tee ihmeitä".....
Koiran luominen:
Ensimmäisenä päivänä Jumala loi koiran.
Toisena päivänä Jumala loi ihmisen palvelemaan koiraa.
Kolmantena päivänä Jumala loi eläimet joilla on luut, jotta niistä riittäisi koiralle syötävää.
Neljäntenä päivänä Jumala loi eläinlääkärit jotta koiralla olisi hyvä olla.
Viidentenä päivänä Jumala loi kennelit jotta koirarodut lisääntyisivät ja täyttäisivät maan.
Kuudentena päivänä Jumala loi teollisuuden joka valmistaa erilaisia tuotteita koiria varten.
Seitsemäntenä päivänä Jumala halusi levätä, mutta ei voinut sillä hänen täytyi ulkoiluttaa koiraa......
Ruusu kukkii vielä pihassa kauniisti marraskuun puolessa välissä......
Jaahas...sitä ollaan vielä hengissä leikkauksen jälkeen ja nyt pystyy jo istumaan aika kivasti...
Tulin huomaamaan että kohtelu Hatanpäällä oli kuin kuninkaallisilla, oli huone jossa oli oma suihku ja vessa sekä iso televisio katonrajassa ja mitä ihmeellisintä jopa sänky oli ihan mukavan tuntuinen ja kipulääkkeitä leikkauksen jälkeen tuli sellanen määrä että ei sitä todellakaan ollut köyhä eikä kipeä vaan elämä hymyili ja meillä oli huonekaverin kanssa ihan hervottoman hauskaa ja henkilökunta oli ihan mahtavaa
Olishan siellä voinut pidempäänkin loikoilla, mutta parin päivän jälkeeen onni loppui ja potkastiin pihalle kylmään maaailmaan ja toivotettiin pikaista paranemista. Ihan hyvin menikin ja pääsin jo parin päivän kuluttua lenkille koirien kanssa kun Markku talutti laumaa. Nyt alkaa olemaan lähes normaali mutta pariin kuukauteen en saa nostella mitään kovin raskasta...ja se kyllä vähän rassaa kun en tiedä mikä on sitä "kovin raskasta"
Joka tapauksessa kävin haravoimassa Jumesniemellä kun aika alkoi käymään liian pitkäksi ja Markku on haravoinut oman pihan. Ei kai haravoiminen ole kovinkaan raskasta vai? 
Koiralauma on saanut oppia että mä en nyt vie niitä kaikkia kerralla, Sirua talutin ekana ja sitten Minttua mutta Mauri-Anteroa en ole vielä hihnassa vienyt, sillä kun on tapana vetää niin että juoksen perässä...miten noin pikkuisella elukalla on noin paljon voimaa ?
Manu on ollut hoidossa Timon työajan koska se on niin tottunut tähän laumaansa että kotona kengät kulkeutuvat minne sattuu ja Manu pikkasen "uudistaa" huushollia kun sen aika käy pitkäksi
Jostain syystä tuo lauma on villiintynyt ja Siru on melkein pahin sen jälkeen kun käytin sitä akupunktiossa. Kyllä alkoi taas virtaa löytymään ja kaiken päivää lauma painii keskenään. Koirat viihtyvät kyllä, mutta mulla alkaa väliin pinna mennä tähän "hissun kissun" olemiseen Sellanen ei oikein mulle sovi enkä saa aikaani kulumaan sitten millään
Pellolla koirat on juosseet kun Jumesniemellä ne voi mennä vapaana heti pihasta asti ja siellä pystyn kyllä kulkemaan niiden kanssa kun ei tarvitse viedä hihnassa.
VAPAUS ON IIIIHANAAAA!!!!!!!
Mä oon maailman nopein tolleri !!!!!
Kilpajuoksua..ööhh...sinne ja tänne....
(Siru) HEI ota kuva musta...HEI HUOMAATKO SÄ MUA!
(Manu) Hmm..mitähän tässä tekis....
(Anne) HEI RUTTUTURPA anna mun hanskani heti takas !
JEE..tää on kiva lelu....
Jippii mulla on suuri saalis !
Taidanpa vähän heitellä sitä ennekuin syön sen....
Eilen oli mun syntymäpäiväni ja Anne + Timo tulivat koiralaumoineen ja olikin aikamoinen vilinä. Piti lähteä vaeltamaan, mutta ilta tuli niin nopeasti että aikeeksi jäi....kurjaa kun pimeä tulee niin aikaisin Hmmm...virallinen syntymäpäiväkuva on tuolla ihan alimmaisena...kiitokset Annella joka kuvan otti...no joo......
Mutta me syötiin mansikkakääretorttua ja savustettiin vielä lohta tuolla pihalla savustuspöntössä...kyllä oli hyvää
Ja tietenkin piti jotain pelleilläkin ja niinpä koirat taas kerran joutuivat meidän käsittelyyn..hmm....ainakin meillä oli hauskaa.....
(Minttu) Tota että mitä????????
Tää on nyt kyllä vähän noloa......
Onko IHAN PAKKO pitää tätä päässä?
Vaikka oikeastaan tää lämmittää mukavasti päälakea...ei hassumpi hattu ollenkaan....
(Viljo) Jaahas -olishan tää pitänyt arvata että munkin päähäni tää hullu hattu isketään....
Mä valutan tän pois tälleen pikku hijaa ja salaa....
(Toivo) HEI...kuka sammutti valot?????
Mä olen hurja vihreäsilmäinen Halloween peto......
Oho nyt se lupsahti uudelleen silmille....
Joten silleen meillä......
"Elämä on miellyttävä ilmiö; ottakaamme se sellaisena kun se tulee" Näin viisaasti lausahti joskus W.S.Gilbert...jaa että kuka se on - KVG...........en viitsi laittaa tähän mitä tuo merkitsee mutta jotain tekemistä sillä on herra Googlen kanssa
Johan nyt on maailmankirjat sekaisin kun meidän kiltistä, rauhallisesta ja tottelevaisesta Mintusta on tullut varsinainen hirviö..tai ehkä kauniimmin sanottuna -riiviö
Minttu päätti karvanlähdön myötä muuttaa myös luonnettaan ihan täydellisesti.....edelleen se on kyllä oikein kilttiluontoinen, että ei siitä vihaista ole tullut, mutta ihan mahdoton otus muuten...Minttu on päättänyt laittaa mulle varsinaisen haasteen siitä kuka täällä oikein on todellinen pomo. Tällähetkellä sillä ei ole ihan tarkkaa kuvaa siitä että pomo olen MINÄ ja kaikki muutkin ihmiset meidän perheessä. Minttu on päättänyt haastaa mut ihan kunnolla otteluun ja aika näyttää kuinka kauan menee ennenkuin Minttu on takas omalla paikallaa..siis nokkimisjärjestyksessä siinä alimmaisena
POIS ALTA RISUT JA MÄNNYNKÄVYT !!!!!!!!
Joo kyllä mä poseeraan....ainakin pienen hetken....
Mitäs se tuolla tapahtuu...jotain mielenkiintoista ihan varmasti....
Niin ja tuollakin on jotain kivaa tekeillä...
Alta pois tolleri tulee !!!!! (sitten hyppäys suoraan vasten niin että kuvaaja-parka melkein lensi selälleen)
Hmm...pitänee kytätä tuota Viljon luuta, kohta nappaan sen siltä...Oon ihan kun en huomais mitään niin sitten Viljo ei huomaa että kyttään luuta..(niinhän siinä sitten kävi että Viljo menetti luunsa)
Hmm..Manullakin näyttää olevan luu...no en mä siltä viitsi sitä napata, Manu murisee niin kovasti jos sen luun yrittää ottaa...
Toissapäivänä tultiin pihaan autolla, koirat oli takaosassa ja huomasin että naapurin Vallu on lähdössä lenkille isäntänsä kanssa, no Valluhan on aina ollut Mintun suuren ihastuksen kohde vaikka Vallu itse ei olekaan kovin ihastunut Minttuun...Odottelin niin kauan että Vallu pääsi tien mutkan taakse jonne nyt on jonkinverran matkaa meidän pihasta. Päästin sitten koiralauman (Siru, Minttu + Manu) autosta vapaaksi ja odotin että ne ryntää ovelle kuten aina ennenkin...ja niinhän Siru ja Manu ryntäskin mutta Mintun- perkules sai koivet alleen ja lähti Vallun perään kun raketti... - Siinä vaiheessa Manu huomas että jotain kivaa on tekeillä ja lähti perään...no totta kai kun mä juoksen käsiä huitoen pitkin tietä niin lujaa kun karvavuorisilla Crokseillani pääsen ja kiljun Mintun nimeä, Manu starttas mun ohitseni kuin pikajuna Mintun perään ja suoraan Vallun ja Vallun vähän pelästyneen näköisen isännän jalkoihin hyppimään...ÄÄÄKKSSS
Manun sentään sain kiinni heti, mutta Minttuhan ei kiinni itseään anna ottaa, en ymmärrä mistä tuollainen on yhtäkkiä tullut, mutta Minttu juoksee karkuun heti kun yritän ottaa sen kiinni eikä sitä saa houkuttelemallakaan tulemaan luokse silloin kun sillä on tuo hulluusvaihe päällä. Minttu antaa tulla ihan viereen ja kun yritän houkutella sen käden ulottuville niin se lähtee riemuissaan karkuun...jukoliste kyllä tarvitaan paksut hermot että ei hikeenny perusteellisesti, koska silloin ei mokomaa riiviötä ainakaan saa kiinni.
Yritin kaikki mahdolliset keinot mitä olen oppinut niin Tokossa kuin kirjoista ja TV-n koirankoulutusohjelmista, mutta MIKÄÄN ei auta
Lopulta lähdin Manu kainalossa kotiinpäin ja sanoin Mintulle että jää mokoma perkuleen riukuhäntä sitten sinne, äläkä ihan heti tuu takas...No sitten Minttu tietenkin juoksi häntä innokkaasti heiluen ohitse ja istui kauniisti odottamassa oven takana sisäänpääsyä kun tulin Mauri-Antero kainalossa naama punaisena portaille - ja Mintun ilme oli niin onnellisen autuas että en osannut muuta kun avata oven ja päästää koirat sisään sanomatta sanaakaan........siis mitä silloin voi enää muuta tehdä kun olla ihan rauhallinen, vaikka tekis mieli nostella mokomaa rättikorvaa vähän aikaa ilmaan niskavilloista.......Mä en tiedä miten saan Mintun tottelemaan käskyjä noissa tilanteissa, sillä vaan ei ole korvia eikä se kuuntele tipan tippaa - ja sitten kun tilanne on sen mielestä ohitse, niin se on kiltti kuin enkeli ja tottelee kauniisti...siis MISSÄ VAIHEESSA MÄ VOIN LAITTAA SEN KURIIN?
Ei voi olla oikein moittia sitä sitten kun se itse tulee luokse - enkä ikinä pääse mukaan tilanteeseen koska se ei anna itseään kiinni....Tää on mulle suuri mysteeri että miten pitää toimia OIKEIN siinä tilanteessa, jos kurmuutan sitä kun se tulee itse lopulta luokse niin silloin teen ehdottomasti väärin.
Minttu ei varmaan ikinä enää tulisi suosiolla luokse jos antaisin sille löylytyksen siinä vaiheessa kun se itse tulee mun viereeni....Jos joku osaa neuvoa hyvän keinon juuri tuohon tilanteeseen, niin PLEASE - KERTOKAA !!!!!!
Minttu tulee Tokossa luokse oikein hyvin, iloisesti ja ihan joka kerta, joten siitä ei ole kyse etteikö se tietäisi mitä tehdä. En myöskään ole ikinä antanut sille mitään syytä pelätä mua kiinniottotilanteessa, se vaan nyt tuntuu laittavan leikiksi koko jutun eikä ehkä sentakia anna ottaa itseään kiinni....mun juoksuttamiseni kun on paljon mukavampaa. Eikä auta edes se, että jään paikoilleni, istun alas, tarjoan namia, käännän selkäni tai sata muuta juttua jota olen lukenut tai kuullut ja tehottomaksi todennut ...Minttu tulee tasan silloin kun se katsoo että sille itselleen sopii, ei yhtään aikaisemmin
Totuuden nimissä pitää sanoa että myös Vallu on hypännyt iloisesti aidan yli ja Mintun kimppuun tuossa tiellä....niinpä naapuri eilen korotteli aitaansa ja näytti hyvin huolestuneelta koska Vallu on erittäin sitkeä terrieri ja sitä ei taida korkeakaan aita pidätellä...no samassa veneessä ollaan naapurin kanssa, molemmilla toivottomat otukset..... Onneksi ne ei sentään ihan tappele keskenään, selaista ärinää ja murinaa kyllä mutta kumpikaan ei pure eikä näytä olevat tosissaan vihaisia, eikä Minttu ehkä edes osaa olla vihainen...en ainakaan ikinä ole huomannut että se olis kiukkuinen, mä luulen että tuo on pientä valtataistelua siitä kumman tää katu oikeastaan on....SUURI HUOKAUS !
Onneksi Minttu ei lähde (tai ainakaan vielä ei ole lähtenyt) muiden koirien perään, vain vehnäterrieri Vallu on sille elämää suurempi asia...sanoisinko varsinainen pakkomielle... - No sisällä se riehuu Manun kanssa ihan niinkuin pentuna...onkohan Minttu taantunut takas pennuksi? Mulla on tarkoituksena leikkauttaa se ennen joulua, karvan huononemisen uhallakin, koska meillä on noin paljon noita "poikia" ja juoksut on muutenkin olleet Mintulle tosi vaikeita ja se näkyy ihan jo käyttäytymisessäkin, siitä tulee selvästi masentunut ja se vaan mörnöttää surkeana paikallaan....hmmm...onkohan koirillakin PMS-oireita?
Mielummin pidän tän vähän liiankin iloisen veikon jota se nyt on - vaikka ongelmia onkin, kun katselen mörnöttävää ja masentuneen näköistä housujen kanssa laahustavaa tolleroista.....
Eilen oltiin Annen ja koko lauman kanssa tokoilemassa ja siellä Minttu sitten päätti treeninsä jälkeen, että autoon ei enää takaisin mene vuoroaan odottelemaan. Houkuttelin namilla, mutta vaikka Minttu on äärimmäisen ahne nameille, niin se ei suostunut tulemaan lähellekään koska tiesi että joutuu odottelemaan autoon. Sain sitten sitä kiinni pannasta ja yritin laittaa autoon niin eikös tää riiviö kiemustanut itsensä pannasta lävitse ja juosta pomppelehti innoissaan pitkin kenttää ja mä pannan kanssa seisoin hölmistyneen näköisenä auton vieressä. Minttu ei kuitenkaan iloisella karkumatkallaan huomannut että Annella on nopeammat refleksit kun mulla ja niinpä karvatolleroinen sai kyydin autoon pikavauhtia
Muuten treeni meni ihan hyvin, Mintussa on nyt sitä sellaista innokasta ja älyttömän energistä virtaa mitä noissa bortsuissakin ja ihmeesti Minttu on muuttunut bortsumaiseksi juuri tuossa innokkuudessa. Mutta siinä kun bortsut haluaa miellyttää niin Minttu joka on noutaja ei ole ollenkaan niin miellyttämisenhaluinen ja ongelmat syntyvät ehkä juuri sen takia....Manu joka juoksee kun olis tuli hännän (siis minkä hännän?) alla tulee heti kun sitä huutaa ja myös Manu tuntuu tykkäävän miellyttää ihmisiä, ja ehkä siitä syystä Manu tulee heti kun huudetaan vaikka se juoksisi kuinka lujaa niin se vetää liinat kiinni heti kun sitä kutsutaan
Tietenkin Manun hyvä peruskoulutus jonka Emma on sille antanut riittää pitkälle, Manu tottelee vaikka olisi kuinka innoissaan. Myös eilen se oli innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa Tokoilemaan. Anne koulutti sitä koska Manu on paljon pidemmällä koulutuksessa kuin mä, Emmahan koulutti sitä pari kolme vuotta tosi paljon ja hyvin..... Manulla meni nytkin tosi hyvin Annen kanssa ja Manulla virtaa kyllä riittää
Sitten mukana oli myös kiljukaula Siru joka teki elämänsä ensimmäisen koulutuksen kiljumatta kertaakaan...siis se ei edes haukahtanut autossa kun odotteli vuoroaan, Myös Annen koirat olivat haukkumatta vaikka näkivät miten muiden kanssa oltiin kentällä. Mä kun päätin että yritän tätä Cesar Millanin metodia että seisoin auton vieressä kun koirat olivat kahdessa eri häkissä autossa odottelemassa vuoroaan ja joka kerta kun bortsulaumasta kuului pienikin haukahduksen poikanen niin sihahdin ja seisoin käden puuskassa ja näytin siltä että NYT EI POIJJAAT RYTTYILLÄ!....Ja mikä ihme, koirat oli kaikki ihan hiljaa. Toivo tuijotti mua koko ajan ihan hievahtamatta ja haukahti muutaman kerran kun kuuli Annen äänen kentältä, mutta hiljeni heti kun katsoinkin siihen päin. Metku yritti kyllä vinkua mutta senkin vinkuna oli hyvin hiljaista ja jopa lähes aina huutava Viljo oli hiljaa eikä juurikaan tehnyt muuta kun pikkasen vinkaisi välillä kun oikein innostui.
Mun koirat oli toisessa häkissä ja nekin olivat hiljaa, Manu ja Minttu ei ole koskaan treeneissä haukkuneetkaan, mutta Siru sitäkin enemmän - nyt Siru makasi häkissä ja katseli mua ja oli ihan hiirenhiljaa, ei pienintäkään vinkausta eikä kiljuntaa...siis miten se oikein noin hyvin menikään...kyllä mä sentään kai sitten jotain osaan oikeinkin tehdä
Mä otin siis tilan haltuuni ja toi petolauma oli kerrankin hiljaa...JEEEEE!!!!!!!!
No treenin päätteeksi lähdettiin lenkille ja siellä koirat sai sitten kuluttaa ergiaansa ja koska oli vähän viileä päivä niin Sirulla ja Manulla oli takki päällä. No Manu loikkas tietty ekaan suolutakkoon ja siltä sai ottaa litimärän takin heti pois, samoin Sirulta joka näytti jo siltä että hiki tulee. Minttu näkyi hyvin kirkkaanpinkin liivinsä ansiosta ja se kyllä liivinsä ansaitsee koska hörheltää ympäriinsä ja sitä saa seurata koko ajan jos sattuu tulemaan joku vastaan, tosin ketään ei näkynyt. Yleensä aina kuljetaan metsissä omia polkujamme jossa ei paljon liikennettä näy
Tuo mun tolleri-kaveri on kyllä aika vilkas tapaus....mitähän se nyt taas hörheltää...
Aurinkoinen syysilma on niin kovasti mukavaa...
MUN luuhuni ei kukaan uskalla koskea...(Pienen mutta sitäkin sitkeämmän terrierin murinaan pitää muiden koirien suhtautua kunnioittavasti)
Hmm..no joo..onhan tää luu.....
Perjantai ja lauantai meni Annen aidan rakentamisessa. Oltiin koko lauman kanssa maalla ja kyllä pitää sanoa että ei se aidan rakentaminen niin koville ota, mutta se että siihen himskatin kivipeltoon saa tolppia pystyyn on kyllä kultamitalin arvoinen suoritus......Mihin ikinä rautakangen iskee niin siellä on kiviä ja kalliota...Aidasta ei tullut ihan viivasuora koska se on täysin mahdotonta. Aita rakennettiin puusta autopaikan ympärille ja sitten muuten tontin ympäri tulee lammas-aita joka osittain hukkuu pitkään kuusiaitaan tien puoleiselta sivulta.
Aitatalkoissa ei paljon ehtinyt kuvailemaan, mutta pari kuvaa siitä piti kuitenkin ottaa...Tää toinen aita oli paljon haastavampi kun tolpat tökkäs peruskallioon ja oli todella vaikea löytää paikkaa minne tolpan olis saanut lyötyä pystyyn niin että se myös pysyy pystyssä.....Sama ongelma on sitten sen lammas-aidan kanssa, tontti on suuri ja tolppia tarvitaan lähes sata vaikka puolitoista sivua onkin jo aitaa ja noita ulkorakennuksia.....
Puuaita saatiin jo porttia vaille valmiiksi...ja siinä meni se kaksi päivää ihan kokonaan. Anne oli perjantaina iltatuurissa ja me rakenneltiin Markun kanssa kaksistaan iltapäivä kun Annen piti jo yhden jälkeen lähteä, lauantaina Anne oli mukana koko päivän ja mun virtani alkoi loppua neljän maissa kun olin kaivanut aidan alta pois maailman kamalimman kasvin juuria monta tuntia. Se on jokin ihme puska joka ei paljon kuki mutta leviää kun tauti ja sillä on isoimmillaan yli käsivarren paksuiset juuret. Juuria on niin paljon että multaa ei juurikaan siinä paikassa enää edes ole, kasvi on "syönyt" kaiken. Oon kaivanut lapiolla tuntikausia ja saanut kasvista ylös vajaan puolikkaan......Juuret oon heittänyt ison muovin päälle ja siitä ne pitää viedä kaatopaikalle, se kun kasvaa uudestaan pienimmästäkin juurenpalasesta uudelleen niin kaivaminen tuntuu erittäin turhauttavalta...
Mintun kanssa on Annen pihassa väliin ongelmia kun se todellakin katoaa kun kusi lumeen ja on milloin naapurissa ja milloin metsän puolella juoksemassa nenä maassa jonkun hajun perässä. Lauantaina mysö hirvimiehet löysivät hyvän jahtipaikan ihan talon lähettyviltä ja ajoivat auton pellolle ihan vastapäätä ja menivät kiväärin kanssa metsään. Jonkin ajan kuluttua kuului ihan sairaan kova paukaus kun hirvi kaadettiin..Ne kyllä ampuivat tosi lähellä taloa koska ääni oli niin kova. Mitä ilmeisemmin saalis saatiin kun vähän ajan kuluttua tuli traktori peräkärryineen joka kaarsi pellolle ja siitä metsän laitaan.
En vastusta hirvenmetsästystä, syön mielummin vapaana kasvanutta onnellista hirveä kun tehokasvatettua onnetonta sikaa tai nautaa....Mutta kyllä mun vähän kävi sääliksi sitä hirveä....
Minttu on siis päättänyt ilmeisesti että tänä vuonna se vaan pudottaa karvansa eikä kasvata uusia tilalle...tuo kaljurotta alkaa olla jo ihan naurettavan näköinen. En kehtaa viedä sitä eläinlääkäriiin koska viime vuonna vein sen juuri tuon takia että se pudottaa kaikki karvansa ennenkuin alkaa kasvattaa niitä uusia.....nyt odotan että uusia kasvais mutta vain kaulan kohdalla näkyy vähän uutta karvaa, häntä on kuin rotalla.....Hmm..jospa Minttu osaa vaikka ennustaa säätä...jos tulee kovin lämmin talvi niin se ei viitsi suotta kasvattaa kunnon karvapeitettä...kun se yksi ukkeli ennusti säätä sammakosta niin mä alankin ennustamaan Mintusta. Pitää miettiä mitä tuo sen "hulluus" vois säästä tarkoittaa....ehkä pyörremyrskyjä talveksi?
Vielä talvella Mintulla oli kunnon karvat ja upea häntä...tuleekohan siitä enäää ikinä noin hienoa otusta.....Jospa tuleva talvi oikeasti on lämmin eikä Minttu halua kasvattaa turhaan liikaa karvoja
Ennustan siis Mintusta että ensi talvesta tulee hyvin lämmin, lunta ei tule ollenkaan mutta pyörremyrskyjä ja muita luonnonmullistuksia sitäkin enemmän. Tässä siis vuoden 2011-2012 talvi pienoiskoossa. (Toivottavasti ei pidä paikkaansa)...vaikka se vois tietää mulle uutta uraa säänennustajana....
No myrskystä ei ollut tietoakaan kun käytiin rämpimässä suolla karpaloita metsästämässä...ja kyllä niitä olikin ihan hurjan paljon. Oli myös puoleensääreen asti vettä ja Erjan saappaat oli litimärät kun ne ei olleetkaan vedenpitävät....Mutta me saatiin meille noin 10 litraa karpaloita ja kaverit noukkivat suurinpiirtein saman verran. Ilma oli upea mutta aika viileä, mä olin ostanut edellispäivänä uudet kumisaappaat (Kun koirat söi edellliset) ja ne oli karvavuoriset eikä kaupassa ollut kuin vasta 42 numerosta lähtien niitä karvavuorisia saappaita...no mä ostin sitten 38 numeron koipiini 42 numeron saappaat ja laitoin kolme villasukkaa ja sellaset neopreni-sisätossut jotka on tarkoitettu juuri saappaiden sisään. Kyllä oli todella kiva seistä pohkeitaan myöten jääkylmässä vedessä kun jalat oli ihanan lämpimässä Joten en katunut yhtään että ostin saappaat jonne tosiaan mahtuu monta sukkaa...ja sitten vielä ne sisätossut. Aikaisemmin mun varpaat on olleet umpijäässä ja sitten palelee tietenkin kokokaan kun varpaita palelee.
Suolla oli aivan upean näköistä kun aurinko paistoi lähes koko ajan ja oli aivan tyyntä.---Kyllä suomen luonto on kaunista...Koiria ei otettu mukaan koska tiedettiin että vettä on niin paljon ja koirat olis jäätyneet siellä, edellisyönä oli ollut jo pakkasta ja suolla oli marjat kohmeisissa mättäissä.....Ja sitäpaitsi ainakin Manu olis joutunut uimaan tuolla, koska vettä tosiaan oli parikymmentä senttiä ja sitten pohja vielä upotti joka askeleella.
Torstaina menen leikkaukseen...IIIKK enää kolme päivää!!!!!!!!!!! Jos siitä hengissä selviän niin en saa ulkoiluttaa edes koiria pariin viikkoon hihnassa, kävellä saan pikkuhiljaa mutta mitään muuta en sitten saakaan tehdä...Miten ihmeessä voin olla kaksi viikkoa tekemättä mitään? Suoraan sanoen se mua eniten koko leikkauksessa kauhistuttaakin....Mietin vieläkin että perunko koko hemmetin operaation....Mutta valitettavasti ei taida peruminen olla kovinkaan järkevää...
No mulla on sitten marraskuussa taas kokemuskoulutuspäivä joten ehkäpä toivun siksi että voin mennä taas TAYSiin tutoroimaan lääkisopiskelijoita. Olin silleä viime viikolla ja se on kyllä tosi kivaa hommaa ja mietinkin aina että mistä tulee niitä kammottavia mörkö-lääkäreitä kun lääkiksen kolmannen vuosikurssin opiskelijat on aina niin mukavia ja niitä jännittää niin maan perusteelliseti se videointitilanne -Mutta lääkiksen kokemuskouluttajana olo on tosi palkitsevaa ja oon sitä mieltä että lääkäriksi opiskelevilla pitäis olla useampikin kokemuskoulutuspäivä opiskelunsa aikana....ja saahan siitä ihan kivan tuntipalkan...yliopiston opettajan palkka kun on ihan kiva lisä aina välillä.....Onpahan meikäläinenkin päässyt elämässäään pitkälle - ihan yliopiston opettajaksi asti...Hmm.....
"Kun peli kovenee, niin kovat rupeavat pelaamaan"....Tää on jonkinlainen sanonta, pitäisköhän koittaa tätä tuohon koirankoulutukseen.......Ei kuitenkaan kovalla vaan kovalla-hyvällä...tai hyvällä-kovalla...
Mä yritän vielä kerran ja jos nyt vielä kirjoitus häviää jonnekin bittiavaruuteen niin annan periksi ja lopetan koko helvetin Vuodatus-blogini......
Tää alkaa olla rasittavaa kun saan kirjoitettua parikymmentä riviä niin koko hemmetin kirjoitus vaan häviää savuna ilmaan....no ei nyt sentään ihan savun kanssa mutta häviää kuitenkin...pitää siis varmaankin tallennella välillä, mä en ikinä tallenna mitään välillä vaan annan mennä koko litanian samaan aikaan..ja oon hukannut erinäisiä juttuja enemmänkin..hmm........Ehkä on muutettava näitä itsepäisiä ja syvään pinttyneitä tapojaan ja tallennettava vähän väliä.....
Huomasin että päivitykset pikkasen lahaa kun ei ole ehtinyt kirjoittaa, oltiin ekana viikko etelän mailla tuttavapariskunnan kanssa rellestämässä...no ei me nyt sentään ihan rellestetty..ihan fiksusti oltiin mitä vähän palmuihin yritettiin kiipeillä kuten jo Kekkonen aikoinaan teki.....
Tulin myös ikäväkseni (oikeastaan kauhukseni) huomaamaan että kyllä se maa vaan alkaa vetämään puoleensa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Kun alkaa todellakin näyttämään hyvinsyöneeltä kamelilta löntystelemässä hiekkarannalla, niin olis syytä jo siirtyä bikineistä sellaseeen islamilaiseen kaapuun josta näkyy vaan silmät -Ja mä en ymmärrä miksi joka helvetin hotellissa pitää aina olla pesuhuoneessa kokovartalopeili josta näkee itsensä just tasan sellasena kun on...miks se peili ei voi olla hoikentava, kaunistava ja vaikka ruskettavakin vielä?
Tässä on kammottavan karu tulevaisuus....YHYYYYYYYYY!!!!!!....minä ja mun varjoin-viehkein liikesarjoin........Voihan V****u (ANTEEKSI )
Kyllähän tuolla vois lillua......
Me kaikki neljä...varpainemme......
Hotellin parvekkeelta.....Palma Nova on mun mielestäni kiva ja rauhallinen paikka lomailla....
Tälläsiä kaloja uiskenteli satamassa....
TOI vene on mun kun saan 50 miljoonan lottovoiton...
Mä menisin heti uudelleen sellaseen hotelliin jossa ei näyttäis raskaana olevalta maitovalaalta kun katsoo itseään peilistä suihkun jälkeen.....
Mutta itse matka oli oikein kiva ja niinhän sitä sanotaan että ei lämmin luita riko...masentavaa oli kuitenkin huomata että ainoa valokuva joka musta onnistui oli sellanen jossa nojasin kaiteeseen ja katselin laivoja ja kuva oli otettu takaapäin...siis paras puoli on todellakin sitten se takapuoli.....ja sekin on kieltämättä vähän löllähtänyt alaspäin kuten kaikki muukin....YHYYYYYYY
No joo...sentään mun varjokuvani on siedettävä.......vaikka näytänkin punkkarilta jolla on irokeesi....
Mutta sitten tultiin takas jääkylmään suomeen ja jo lentokentällä huomattiin että hyi hemmetti - syksy on tullut...puut oli kellastuneet viikon aikana ja muutenkin oli niin syksyistä että vallan....
Siru ei ollut mulle nyt yhtään mörnönä, vaikka se nuorenpana aina mökötti kun tulin matkalta, yleensä meni kolme-neljä päivää ennenkuin Hullu-Hipi suosui edes katsomaan mua päin. Ehkä aika on tehnyt sillekin tepposensa ja se on unohtanut että pitäis näyttää mieltään.....
Minttu oli riehaantunut lopullisesti loman aikana ja ne onkin riehuneet manun kanssa siitä lähtein kaiken aikaa ihan kun silloin kun Minttu ole pentu. Minttu hyökkäilee myös Viljon ja Metkun kimppuun ja leikkii niin maan perusteellisesti...mikähän ihme meidän laiskimus-luiskimuksen on tullut?
Timokin löysi itselleen asunnon ja muutto on juuri meneillään. Timolla on nyt kuulemma "Penthouse" ylimmässä kerroksessa järvinäköalalla...asunto on niin suuri että vaikka tanssiaiset pitäis...Kunhan Timo nyt sitten taas oepttelee asumaan kerrostalossa ja osaa olla niin että ei häiritse naapureita....siis kovat kotibileet on kiellettyjä...alakerrassa asuu vanhempi mummo joten ei parane liikaa rymistellä.....Muutenkin talossa asuu paljon alkuperäis-asukkaita, ja talo on valmistunut 60-luvulla joten aika vanhaa porukkaa siellä suurin osa on. Tosin nyt on onneksi myös nuoria tullut tilalle. Komea metsä ja järvinäköala on toisesta makkarista ja parvekkeelta, kuten myös olkkarista. Keittiö ja tietsikkahuone on kivasti metsään päin myös, koska talojen välissä on iso metsikkö. Aino pikku haitta on kaljakuppila joka on taloille menevän tien varrella ja siellä on kyllä aina melkoinen meno päällä...mä en voi käsittää miten ihmiset alkaa ryyppäämään jo aamulla aikaisina ja jatkavat koko päivän, päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen....äääkkss.....enhän mäkään nyt lasiin sylje ja etelässä kahtena iltana otettiin viiniä ruuan kanssa, muun ajan juotiin vaan vettä ja tarjoilijan piti aina kysyä muutamaan kertaan että eikö tosiaanklaan viiniä......
Mulla vaan on helvatun huono viinapää ja oon ehdottomasti sitä mieltä että "Ilo ilman viinaa on teeskentelyä" ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Ehkä joillakin hyvin aroilla ja hiljaisilla ihmisillä on vaikeampaa olla selvin päin silleen rentona, mutta ei mua haittaa...mä olen ihan yhtä sekopäinen niin selvinpäin kun ottaneenakin, eipä juurikaan eroa huomaa ..Tai siis huomaa kyllä - jos otan jotain niin mä nukun lähes samantien...hmm...en ole päässyt siihen juhlimisvaiheeseen enää kymmeniin vuosiin, ekä ole kyllä enää yrittänytkään.........Joo kyllä mä ehdottomasti juhlin mielummin selvin päin
Puolukassa ollaan käyty ympäri Pirkanmaata koirien kanssa.....mutta Thai-poimijat on puhdistaneet metsän täälläkin päin niin että yhtään puolukkaa ei ole missään.....En ole tippaakaan rasisti mutta myönnän että kyllä mua ottaa pattiin se että kaikki marjat viedään myös asutusalueiden lähettyviltä...Oon ehdottomasti sitä mieltä että jokamiehen oikeuden pitäis koskee vain suomalaisia ihmisiä joka paikassa missä on asutuskeskuksia.....
On ihan hyvä että poimijoita tulee, mutta heille olisi osoitettava selvät paikat noissa isoissa erämaissa jossa kukaan ei muuten poimi marjoja, kuyllä suomessa niitäkin paikkoja löytyy vaikka kuinka paljon. Ei kenenkään lähinurkille sais tuoda muutamaa sataa innokasta thai-poimijaa jotka imuroi metsän täysin tyhjäksi, kyllä ne marjat kuuluu meille jotka halutaan itse poimia marjamme...MRRRHHH....... - En siis syytä ahkeria Thai-poimijoita vaan niitä ahneita tyyppejä jotka rahtaa nämä poimijat suomeen ja opastavat heidät asuinalueiden lähelle ja sitten vielä pistävät ne isoimmat rahat omaan taskuunsa...... - No onhan koirat sentään saaneet juosta metsissä vaika puolukoita ei ole löytynytkään. Kahvit ja pullat metsän siimeksessä hyvien ystävien kanssa on kyllä se puolukkareissun ehdottomasti paras kohokohta
Syksy ja puolukat...siis mitkä puolukat?....Kärpässieni sentään löytyi ja suppilovahveroitakin löysin metsästä...että sentään joain saalista tuli kuitenkin...tuon kärpässienen jätin kyllä paikoilleen..........
(Siru) Hei...täällä on hyviä kalvamiskeppejä !!!!
(Minttu+Manu) NUUSKISTA...onkohan täällä löntystellyt karhu ???????
Pelloilla ollaan kuljettu ja koirat on saaneet juosta niin paljon kun ovat halunneet...ja kyllä ne tykkääkin juosta -Manu on ihan selvästi myyräkoira koska sen juoksu loppuu aina kesken kaiken kun se haistaa myyränkolon.....Silloin pitää alkaa nuuskuttamaan ja etsimään mahdollista "saalista"...mutta toistaiseksi Mauri-Antero on saanut vain suunsa täyteen multaa......Myyrät on ovelia veitikoita eikä Manu ole ihan huippusaalistaja lyttynenineen
Pellolla on tilaa juosta
(Viljo) MITÄ???? Kuka haukkaa mua hännästä ?
Laumasta puuttuu Siru jota ei päästetty enää noin korkealle...muu lauma hyppäsi itse tuonne rullan päälle.....Alastulo oli melkoinen ryminä.....
(Metku) JIPPII...Mä tuuletan kieltäni että pahat hajut katoaa.....ja saan raikkaan hengityksen....
(Minttu) Mä venytän kroppaani oikein kunnolla....enkös sentään olekin hyvin elastinen ?
(Manu) Tuota noin, mä kyllä juoksisin mutta kun täällä on aivan IHANIA myyränhajuja joka paikassa !!!!!!
(Viljo) HÖH...mitä nyt jostain kapisista myyristä on väliä...JUOKSEMINEN on paljon kivempaa !!!!!
(Toivo) Ota nyt jo se kuva että mä pääsen tästä pois......
JEEE!!!! Kyllä elämä on ihanan vapaata !!!!!!
(Siru) Joo vapaus ennen kaikkea...Poseeraanko mä nyt hyvin?
Me pikkasen huilitaan......mukavan vihreä ja pehmeä pelto....
(Minttu) Mä en huilaa vaan annan mennä täysillä...Tulkaa perässä jos pysytte...(Pitää myöntää että Bortsut on Minttua paljon nopeampia, ja jopa Manu on lyhyellä matkalla nopeampi) -Mutta Mintulla on hyvää yritystä ja lujaa sekin menee, ei kovin paljoa enää häviä bortsuille.
(Siru) Mä niin nautin katsella näitä peltoja ja keltaisia puita ja olla vaan ja nauttia syksystä.....
ÖÖÖHHH..varsinainen kaksoismulskahdus syvään jokeen........
HEI ME UIDAAAN !
(Minttu) Missäs kaikki muut on..vaan Viljo uskaltautuu kylmään veteen mun kanssani......
Toivo ja Metku sekä Siru kyttää rannalla...uskaltaiskohan mennä kylmään veteen...Manun ei edes anneta uida tuossa joessa koska se on niin syvä ja sieltä on tosi vaikea nousta ylös.
-Mutta sillalla on kiva istua lämpimässä syys-auringosnpaisteessa ja katsella jokea......
(Siru) hmm...jos mä nyt sitten kuitenkin lähtisin uimaan...onhan tää vähän kylmää mutta mitäs pienistä....
(Siru) Tulkaas nyt te muutkin maakravut uimaan !!!!!!
(Manu) Kyllä me menisin mutta kun mä en pääse....
(Toivo) HEH...toi lutakko on parempi uintipaikka tuolle pikku ruttunokalle (Manu) Äläs pilkkaa senkin hojokoipi, et itekään uskaltanu mennä uimaan kun vasta käskystä...
Manulle alkaa olla vesi ja liian kylmää ja Mauri Antero loikkii kun jänis pois vedestä kun pallit oauvat kylmään vedenpintaan....Ei ole helppoa olla lämmiverinen Bostonilainen joka rakastaa lämpöä ja nukkuun peiton alla kuorsaten kuin tukkimies ...Syksyn kylmyys alkaa näkyä manussa ja on ollut jo pakko laittaa vähän lämmittävää päälle kylmemmillä ilmoilla. Muuten Manu hytisee kun aladoobi....
(Manu) ÄÄÄKKSS...TÄÄLLÄ ON KYLMÄÄ !!!!!!!
(Manu) Äkkiä rannalle....munathan täällä jäätyy !!!!!!
(Minttu) Häh? minne toi kaveri katos, vesihän on ihan mukavan lämmintä vielä....Kummalinen ruttuturpa...
(Manu) Eihän mennä veteen...eihän? (Minttu) Mä ainakin meen vielä uimaan.....mokomakin hytisevä otus, eihän siitä saa enää uimakaveria kun noin palelee....
Kyllä koirilla on ollut paljon tekemistä tänä vuonna, noi Jumesniemen pellot ja metsät on kyllä oikeita koirien taivaita, Sirukin juoksee edelleen kuin nuori koira kun pääsee pellolle.......Tekemistä on ollut myös meillä ja jotain pikku (ja vähän isompiakin) vastoinkäymisiä on riittänyt, mutta täysillä porskutetaan eteenpäin vaikka sitten mikä olis....
Mä olen menossa leikkaukseen ja sitten on yksi oikeusjuttu joka ei ole mitenkään meidän syy, mutta voipi olla että istutaan vielä raastuvassa...no pitäähän sitä jokaisen nähdä myös ne vastoinkäymiset, ei elämä ole pelkkää auringosnpaistetta ja kukkasia
"Onnellinen on se jolla ei ole lainkaan huolenaiheita; elämäniloinen on se jolla on huolenaiheita, mutta joka ei anna niiden masentaa"
Beverly Sills
No niin, tulipa sitten kokeiltua tuota laihduttamisen iloa oikein kunnolla.
Ei sillä että en olis tuhatta kertaa aikaisemminkin laihduttanut, mutta en ole ikinä kokeillut mitään erikoisia aineita siihen, olen vaan muuttanut ruokatapojani ja hiukan vähentänyt ahmimistani....
Nyt kun ollaan kohtapuoliin lähdössä etelän maille niin aattelin että jospa sais tuon remppavatsansa hiukka parempaan rantakuntoon ja niinpä silmiini osui Nutriletin 5 päivän diettipakkaus jossa luvattiin että dietissä on kaikki mitä ihminen tarvitsee eikä tarvitse nähdä edes nälkää.....
Tässä mukava päiväkirja:
Päivä 1: Aamulla katselin hiukan epäluuloisesti pakkauksen sisältöä ja luin mitä saan nyt sitten syödä..,no joo kivaa...heti aamulla oli valinnaisesti joko mansikka tai suklaapirtelö NAMI NAMI...sekoitin pirtelön ohjeen mukaan ja ajattelin aloittaa mansikalla koska tykkään mansikkamaidosta ja jotenkin harhaisessa mielessäni kuvittelin myös tämän maistuvan mansikalle....Maku oli sanonkuvaamattoman karmea ja kehtaankohan ees kertoa sen sivuvaikutuksia...siis mä piereskelin ainakin viisi tuntia lakkaamatta sen jälkeen.... -jopa koirat väistivät mua ja Manu loikkasi kiireesti mun peiton alta pois kun hetken lepäsin kovan mansikkakuurini jälkeen sängyssä ja aloitin piereskelyni....No ei se mitään, seuraavaksi oli välipalaksi joko lihalientä tai tomaattilientä ja se oli jopa ihan siedettävän makuista....sitten olikin päivän kohokohta eli kokonainen energiapatukan näköinen suklaapatukka..öyks....sitten vielä illalla sain syötäväksi jonkinsortin nuudelisoppaa joka maistui vähän omituiselle en ihan tiedä mikä se maku oli...pakokauhun maku varmaankin....
No päivä meni siinä että makailin koko päivän, en yksinkertaisesti jaksanut nousta sängystä ja piereskelin niin että en halunnutkaan nousta sängystä....ja heti minuutti aamupirtelön jälkeen huomasin että tulin suorastaan helvetin pahalle tuulelle. Kiukuttelin jopa koirille jolle en ikimaailmassa ole kiukutellut ja siedän niiltä lähes mitä hyvänsä.
No Markku sai tietenkin isoimmat haukkumiset ja jopa Timokin oli harvinaisen hiljaa koko päivän ettei olis saanut mun vihoja niskaansa.....MIKÄÄN ei ollut hyvin, suututti ihan sanoinkuvaamattomasti ja sitten aloin ulvomaan kun pikkukakara ja säälin itseäni ja makasin sängyssä ja olin aivan veto pois.
Päivä 2: Ihan sama juttu, haukuin Markun heti aamulla kun mua suututti koko sen olemassaolo. Heitin Manun pois sängystä kun se alkoi kuorsaamaan ja mua suututti ihan sanomattomasti kun yks vaan vetelee hirsiä ja kuorsaa onnellisena ja mua itseäni portuttaa ihan vietävästi. Timo sai myös haukkumiset joka asiasta mitä vaan keksin ja Minttu + Siru pysyivät näkymättömissä koko päivän...Manu sentään kurkkas ovesta että jokohan uskaltaa tulla, mutta päätti kuitenkin varmuuden vuoksi mennä pyykkikoriin nukkumaan.....En jaksanut tehdä yhtään mitään, makasin sängyssä ja ulvoin ja tein kuolemaa ja olin jossain syvääkin syvemmällä masennuksen syövereissä...siis MINä joka en masennu ikinä mistään syystä !
Päivä 3: Aamulla suututti jo niin paljon kun tein pirtelöäni että pudotin kupin lattialle ja sain lakaista pirtelöjauhot kuppiin takas...mitä v****a sen väliä vaikka joukkoon meni miljoona koirankarvaa...olipa ainakin vähän enemmän syötävää.....Markku oli päivällä lähdössä metsähommiin tekeen aidantolppia ja aattelin että pakkohan mun on piristyä kun lähden mukaan metsään. Metsä kun on aina ollu mun lempparipaikkani....ei ollut nyt, siellä oli mun mielestäni inhottavan märkää ja kylmää ja tuuli liikaa ja joku helvetin tirppakin huusi puussa niin että teki mieli heittä sitä halolla päähän...Sain sahattua mahtavan kiroilun ja kiukuttelun jälkeen pari ohutta kepakkoa kun Markku astui ampiaspesään eikä edes se naurattanut mua...Markkuhan nimittäin joka helvatun kerta saa muutaman ampiaisenpiston kun ollaan metsässä ja lähes joka kerta se juoksee pitkin metsää julmettu mehiläislauma kintereillään ja se on ihan älyttömän huvittavaa, viimeksi se manaili ja etsi kirvestään pitkän aikaa kun oli heittänyt sen karkumatkalla jonnekin pusikkoon...hmm......vahingonilo se vaan on aina aidointa iloa....
No nyt ei naurattanut yhtään vaan potutti että eikö toi helvatun ukonrähjäke edes kerran pääsis pois metsästä ilman kolmeakymmentä mehiläisenpistoa ja juoksukilpailua herhiläislauman kanssa....
Mä jatkoin sahaamistani kiroillen ja hiki valuen ja olo oli ihan hemmetin kamala ja sitten vaan alkoin koko ympäristö menemään ihmeellisen väriseksi ja oli pakko mennä maate mukavaan kosteaan risukkoon kun alko taju pikkuhiljaa lähtemään eikä henki kulkenut ja jalat meni kokonaan alta. Siitä Markku mut sitten keräili ja vei autoon...Meinas perkele viedä sairaalaan mutta minähän en lääkäriin mene vaikka henki lähtis...no sitten Markku tarjos mulle matkalla sitä P*******N Nutriletin energiapatukkaa että vähän piristyisin - avasin auton ikkunan ja vippasin koko helvatun patukan ikkunasta ulos (Anteeksi pyydän roskaamistani - en ikinä normaaliolotilassa heittele roskia luontoon)
Kun päästiin kotiin niin otin sen hemmetin Nutrilet pakkauksen ja kävelin ulko-ovelle ja potkasin sellasella jalkapalloilijoiden banaanipotkulla koko v***n paketin meidän pensasaitaan niin että se levis sinne kun Jokisen eväät....
Keitin itselleni ison kupin Cappucinoa ja tein julmetun suuren kinkkuvoileivän ja muutaman minuutin kuluttua potutus lakkasi kun napista painamalla ja olin ihan täysin normaali oma itseni ja tunnin päästä mentiin metsään ja tehtiin Annelle noin 60 aidantolppaa.....
On täys mysteeri miten toi vaikutti noin mutta tulipa kokeiltua sekin aine, en kokeile toista kertaa......Niin ja tuossa kahdessa ja puolessa päivässä multa lähti 4 kiloa pois painosta joten jotain outoa siinä piti olla, jos olisin pitänyt sen koko 5 päivän dietin niin olis melko varmaan lähtenyt henki.....Mä sain jonkintapaisen myrkytyksen siitä aineesta mitään muuta selitystä en tuolle omituselle episodille keksi. Sen piti olla jotenkin aivoihin vaikutava juttu koska mun ihan yletön pahantuulisuuteni ei ollut enää mitenkään normaalin rajoissa. Olisin todellakin voinut heittää vaikka sillä sahalla jos joku olis tullut soittamaan suutansa...En mä vaan ymmärrä muuta kun varoitan että kuunnelkaa itseänne jos käytätte jotain laihdutsaineita....ja lopettakaa herran tähden ajoissa jos jotain tuollasta tulee.
Muuten on mennyt oikein mainiosti, olin Sirun, Mintun ja Manun kanssa oikein pitkällä vaelluksella ennen tätä juttua ja oli aivan ihana ilma ja koirat kävivät uimassa ja riehuivat jossain Ylöjärven vanhalla hiekkamontulla ja aurinko paistoi kauniisti....
(Siru) Mä kaivan tähän syvän montun....
(Siru) Mitä hemmettiä - kuka se siinä mun monttuni ylitse juoksee ja kröhisee mennessään.... (Manu) KRÖÖHKKRUUHKRHMMMPPHHKRÖH.....
(Siru) painu nyt sinäkin lörppäkorva siitä muualle riehumaan...
(Minttu) Mut kun sun monttu on niin mielenkiintoisen näköinen...(Manu) POIS TIELTÄ SENKIN KÖNTYKSET .... KRÖÖHHKKRRGGGURRLLLL....
(Siru) No johan nyt on himskatti kun ei saa hetkeäkään rauhassa kaivaa....&%€%€€"%&&%%
Pienen pieni kaunis pikimusta karvamato kulki kävelytiellä, nostin sen lehden päällä metsän puolelle..........
Sitten Annen yksi ulkoseinän pätkä tehtiin uusiksi ja käytiin Annen + koko koiralauman kanssa pitkällä lenkillä sillä aikaa kun miehet tekivät töitä ja tietenkin taas aurinko paistoi ja oli kivan lämmintä...ihan kuin keskikesällä. Huomattiin että Siru kävelee hiukan erikoisesti.....pitää tilata sille akupunktioaika, kaipa vanhat jäsenet alkaa pikkuhiljaa tulemaan kankeiksi. - Toivottavasti kyse ei ole mistään pahemmasta, Siru kyllä edelleen juoksee ja ui ja riehuu ja leikkii joten ei se ainakaan sairaalta vaikuta. Ja pysyy oikein hyvin noiden nuorien koirien mukana, ei sitä tarvitse odotella. Toivo myös kulkee lenkillä hitaammin nykyään vaikka sillä ei varmaan mitään ongelmia olekaan, sekin vaan alkaa rauhottumaan kun ikää on tullut lisää.
(Minttu) Alkakaas polskia siinä että päästään edes jonnekin päin....(Viljo) sinä onneton punainen rättikorvahan siinä tien tukkona polskuttelet kun pikkuvauva ammeessa....pöh...
(Siru) Juostaan - mä annan äänellä vähän vauhtia !
JIHUUUUPPPSSS !!!!!!
Kolmen kova kopla vauhdissa
öööhh...tuota onpas paljon koiria karmeassa kuraojassa.....kuinka monta niitä oikein on - onko noi kaikki varmasti meidän porukkaa?
(Manu) ELÄMÄ ON IHANAN VAPAATA .... Täällä saa juosta ihan niin pitkälle kun jaksaa !!!!!! (Minttu) MITÄH...mä en kuule kun oon niin kaukana? Peltoja tosiaan riittää silmänkantamattomiin....varsinainen koirien paratiisi kun taas syksyn tultua saa juosta pelloilla
Minttu, Manu, Viljo ja Metku sensijaan päästävät täysillä aina, Minttukin on taas niin sporttisen ja hoikan näköinen kun sillä on karvanlähtö loppusuoralla ja uusi karva tekee vasta tuloaan.
Käytiin Annen kanssa myös katsomassa lampaita joita on 12 vielä laitumella onnellisena kuleksimassa. Anne otti neljä lammasta ja pikkasen paimensi Viljon ja Metkun kanssa...ja myös Siru otettiin kolmanneksi mukaan lammaspaimennusreissulle. Siru oli hihnassa ja se innostui suunnattomasti kun näki lampaat. Siru sai paimentaa hetken aikaa ja kyllä se oli onnellinen...minkä paimentajan maailma Sirussa onkaan menettänyt kun lampaat tulivat kuvioihin mukaan vasta näin myöhään...
(Lampaat) Jaahas saadaan vissiin taas vähän liikuntaa välillä....
(Metku) Olen maailman paras ja SUURIN lampaanpaimentaja !
(Viljo) Hiljaa hyvä tulee......
(Lammas) Kattokaa tytöt kun tossa on tyhmän näköinen ihminen kameran kanssa ....
(Lampaat) Mikä ihmeen vanha koiran-räähkä tuonne nyt on tuotu, meinaatteko ihan oikeesti että toi paimentaa meitä?...Älkäää nyt naurattako
(Siru) Mä teille villasukille vauhtia näytän...(Lampaat) pakoon tytöt, toi räähkä voi olla tosissaan !!!!!
(Siru) Hmm...No kyllä mua vähän nolottaa kun paimensin ton villasukkalauman mamman kimppuun.... (Lampaat) Olipa kyytiä ja yks typerä ihminenkin seisoi ihan tiellä ...HUOKAUS...
No koska olen se mikä olen enkä ole vielä tänä vuonna kaatunut nokalleni lampaanpaskaan niin pitihän edes jotain sattua. Sirun paimennuslahjat kun ei ole ihan hiottua mallia niin eikös se saanut koko lauman juoksemaan suoraan mua päin ja mä kuvasin enkä huomannut kun yhtäkkiä olin lampaiden jaloissa ja yksi törmäs ihan täydestä vauhdista mun jalkaani sivultapäin. itse törmäys ei sattunut yhtään - lampaathan on kovasti pehmoisia eläimiä, mutta selästä kuuluin mukava rusaus ja samoin niskasta...vähän aikaa olin ihan tunnoton niskan ja selän osalta mutta sitten alkoi selkäsärky joka jatkuu vieläkin jonkin verran. Se tuntuu vain lihassäryltä, tuskin on sen kummempaa. Myös niska on ihan vietävän kipeä, mutta sehän on tässä mun kohtalaisen harvinaisessa sairaudessani aina kipeä, joten enpä tiedä onko se nyt sitten kipeämpi kun aikaisemminkaan.
Juu lampaat ovat hyvin vaadallisia eläimiä tuo d ei ole kirjoitusvirhe....muistaakseni se oli Anne joka pienenä kysyi että "onko lude vaadallinen" ja se on jäänyt meille sellaseksi ihme jutuksi pyörimään että kaikki on aina vaadallista
Sitten mun on vielä ihan pakko käydä katsomassa niitä kun lähtiessäni rapsutin lampaita ja sanoin että "Heippa - nähdään ruokapöydässä" ...KAMALAA mun on pakko mennä uudelleen ja sanoa että "Heippa- nähdään villasukassa"...Enhän mä nyt voi kauniille pikku lampaille sanoa jotain noin kamalaa että ruokapöydässä....Onneksi noista lampaista taitaa tulla jalostuslampaita joten ne ei joudu lautaselle ainakaan ihan vielä......Villasukassa sensijaan voidaan tavata koska kyllähän lampaat keritään ja niissä oli nyt jo aivan ihana paksu villa..........Toivotaan parasta pikku Lambeille.....
Voiko tuon suloisempaa ollakaan? Se mussutti mun sormeani...onneksi lampailla ei ole ollenkaan ylähampaita
"Kyllä aikaa on, mutta ikä loppuu"......Suomalainen sananlasku
Ihan älyttömän lämmin etttenkö sanoisi kuuma ilma on taas ollut pari päivää. Minttu ja Manu sai jonkin ihme riehumisvimman kun kaivoin kukkapenkistä kasveja Annen uuteen kukkapenkkiin vietäväksi. Koska on luvattu sadetta niin aattelin että nyt on hyvä alkaa siirtämään kasveja uuteen kotiin
No Manu ja Minttu päättivät että nythän onkin sitten oikein hyvä aika hyökätä kukkapenkkiin ja möyriä mullassa ja muutenkin painia ja hyökkiä mun kimppuuni niin että sain vaivoin kasvit kaivettua ylös kun piti kaiken aikaa komentaa noita kahta kahjoa otusta....Minttu leikkii aika harvoin nykyään, mutta joistain syystä se on tänään ollut varsinaisella tuholaispäällä.......Manun hurja hyökkäily sai Mintunkin innostumaan vaikka sen mielipaikka onkin lötköttelemässä koivet pystyssä sohvan nurkassa lähes aina kun ei olla ulkona vaelluksella tai jotain muuta tekemässä. Nyt ne painivat ihan kun silloin kun Minttu oli vielä pentu..ja Mintulla on edelleen tekemistä vahvan Manun kanssa koska Manu on myös älyttömän nopea hyppimään ja loikkaa pois Mintun ulottuvilta sekunnin murto-osassa...siihen Minttu ei pysty vaikka onkin paljon Manua isompi kooltaan
Joka päivä onkin ollut aika paljon menoja joten ei Minttu sentään kaiken aikaa vain makaa ja haise sohvan nurkassa....
(Minttu) En mä mitään HAISE !
(Manu) Tän lelun mä kyllä murhaan heti paikalla !
Kävimme noukkimassa viimeiset mustikat..nyt ne alkaa olemaan jo hiukan lössön tuntuisia, mutta hyvin niitä vielä oli siinä paikassa missä kävimme. Koiralaumassa oli viisi koiraa mukana ja Manu sai taas pikkasen kyytiä yhdeltä isolta mustalta mörköliiniltä joka muuten on todella kiltti ja rauhallinen koira.
No niin jokos lähdettäis?
(Manu) täällä metsässä on niin kivaa että mua ihan naurattaa !
(Siru) Pelto on kyllä mukavan tuntuista tuon hemmetin risukon jälkeen...
(Minttu) Niin ja pellolla voi juosta ja HYPPIÄ !
Oudot koirat eivät aina oikein ymmärrä Manun liian nopeita liikkeitä, isoja tuijottavia silmiä ja hännätöntä olemusta. Koirathan kommunikoivat nimenomaan elekielellä . Manu ei pysty hännällään ilmaisemaan mitään ja sillä on valtavan isot silmät joilla se tuijottaa outoa koiraa ja sen nopeat hyppivät liikkeet tuovat mieleen jäniksen tai kengurun niin se mikään ihme ole, että monet isot koirat ovat vähän ymmällään että mikä hemmetin otus tuo oikein on. Koirillahan tuijottaminen on uhmaava ele, mutta Manun kohdalla se on Bostoninterrierin tapa katsoa toista koiraa ja sitä ei monet koirat ymmärrä.
Sitten se raukka vielä luulee että kaikki koirat on sen kavereita niin sitä saa vahtia että se ei mene sellaisen koiran luo joka voi olla vaarallinen. No mitään ei tapahtunut, Manu hyppäsi kun kenguru mun syliini kun isompi koira vähän ärähti kun Manu tietenkin yritti ängetä sen suuhun.... Mutta sitten taas Siru antoi kyytiä tälle vieraalle koiralle, koska Sirunhan pitää ilman muuta aina olla joukon pomo..no rauha syntyi siinä silmänräpäyksessä kun toinen koira alistui heti Sirulle...Joten sopu oli syntynyt ja sen jälkeen ei ongelmia enää ollut. Kyllä tää lauma on hyvin sosiaalista porukkaa kunhan ensin jokainen löytää oman paikkansa koirien omalaatuisessa hierarkiassa.
Kun lähdettiin mustikkametsään niin koko lauma jo sopi vallan mainiosti keskenään ja tuttu iso Leo oli turvallinen kaveri Manulle ja se seurasikin Leoa kuin hai laivaa lähes koko ajan....Leo on Manun SUURI idoli
Jos pitää jotain sanoa meidän mustikkametsä-oppaastamme niin pitää kyllä sanoa että sen isompien ryteikköjen läpi ei juuri ikinä kuljeta muuta kuin Jorman kanssa......Ihan varmasti matkan varrella on myös suo jonne uppoaa nilkkojaan myöten ja ojia joita on lähes mahdotonta uimatta ylittää...No ei nyt sentään ihan niin mutta aikamoista ryteikössä rämpimistä meidän mustikkapaikalle menemiseen vaaditaan. Koirat on innoissaan vaikka niitä ei ikinä näekään matkalla kun ne on jossain siellä tiheän pusikon alla, mä kuuntelen Manua että se pysyy mukana...siis Manun kröhinä kuuluu kyllä aina hyvin läheltä joten sitä ei hevillä hukkaa metsään
Nytkin löydettiin hyvä paikka missä oli koirillekin uimakuoppa ihan vieressä ja myös ojia joissa pystyi hyvin kahlaamaan...ja kyllä ne siellä vähän väliä kävivät kastelemassa itsensä...ja sitten tietenkin litimärkänä ja mutaisena parhaalle mustikkamättäälle maate... Mulla oli tietty vain farkkushortsit jalassa kuten on ollut koko hemmetin kesän ja olin kun kissatappelusta tullut kun rämmin piikkisten vattupuskien ja muiden risukasojen lävitse -Näillä onnettomilla raapaleisilla koivilla pitäis sitten lähteä Mallorcalle jonkin ajan kuluttua....
Tulomatkalla mä sitten hyppäsin yhden H€#"#€%##* ojan ylitse ja sen piennar petti alta ja mä putosin ojaan ja mun mustikat hyppäs pois ämpäristä ja tilalle putos ainaskin viisi kiloa joenpenkkaturvetta.....ÄÄÄKKKSSS - Joten mun saaliini oli muutama hassu mustikka ämpärin pohjalla ja nekin piti pestä ja keittää kun olivat niin multaisia.....No Markku sai sentään lähes ämpärin täyteen, joten ei se turha reissu ollut.
Sitten mentiin ja kaivettiin Annen kukkapenkki ylös ja Anne meinas saada hepulin kun sen "hienot" helppohoitoset kukat hävitettiin lähes kaikki... Totuuden nimissä kukkapenkissä oli lähinnä nokkosia ja jotain isolehtistä paskaheinää jolla on ranteenpaksuiset juuret. Olihan siellä myös muutama kukkanen ja ne me kyllä säästettiinkin. Anne tuli töistä kotiin juuri kun viimeiset kukat lähti penkistä.....Masentavaa kun kukat hävitetään sillä aikaa kun kukkapenkin omistaja on töissä...
Hmm...eihän tuo penkki nyt vielä kummoselta näytä....ei ihme että Anne oli epätoivoinen
Olen nyt sitten kaivanut tästä meidän pihasta kukkia kun ne on niin tiheästi että on pakko jo hävittää osa pois. Tehtiin Annelle koko penkki uusiksi ja laitettiin juurimatto alle ja vanhasta mullasta nypittiin kaikki rikkaruohon juuret pois ennekuin laitettiin multa takas penkkinn..pitää keväällä lannottaa ja lisätä parempaa multaa kun vanha multa tuntui aika huonolta. Ja tietenkin kukkapenkistä löytyi myös kiviä....kun muuttaa vanhaan kivenhakkaajan taloon niin olishan se pitänyt tietää että joka paikka on täynnä hakattuja kiviä. Niistä sais keräämällä kyllä hyvää pihapolkuainesta kun ne on kaikki ihan tasaiseksi hakattuja.
Mitä luultavammin kivenhakkaaja on pitänyt koko pihaansa työmaanaan joskus yli sata vuotta sitten. Ihan mielenkiintoista.
Sitten on tehty ihan hullun lailla metsätötä ja meidän piha on täynnä halkoja ja kohta ei enää tiedä minne niitä oikein laittais, Annelle viedään vaikka kuinka paljon koska sinne mahtuu. Metsätyöt on tosi hyvää liikuntaa ja nyt matka jota runkoja pitää raahata on entisestään pidentynyt. Kohta ne on jo puolen kilsan päässä ja sitten mun voimani taitaa kyllä jo lurpahtaa....Mutta hienosti oon tehnyt metsään polut joita pitkin saan runkoja raahattua tielle..kyllä se siitä....
Ja tehtiinhän me pikkuinen kotiseutu ja ympäristöoppi-tunti kun ajettiin navigaattorin avulla pisteestä A pisteeseen B.....Laskettiin että noin 50 kilometriä tuli turhaa ajoa kun olis vaan mennyt siitä mistä tiesi tien menevän ja olis uskonut omaa järkeään. Mutta Hämeenkyrö on oikein kaunista maisemaa ja siellä ajeltiin sellasia teitä joita ei olla tiedetty olevan olemassakaan - navigaattori näytti tietävän.
Juu - se mokoma vehje on pyytänyt päivitystä jo puoli vuotta joten ehkä NYT olis oikea aika päivittää se. Navigaattorit on jänniä vehkeitä, se sama navigaattori neuvoi mulle että "Olet perillä" kun menin Riitan luokse ja olin tien päässä ja edessä oli pelkkää peltoa...mietin että ehkä Riitta sitten asuu pellolla vaikka en ihan sitä uskonutkaan....Löysin sentään lopulta perille ja kyllä siellä iso talo oli, ei pelkkä pelto
"Suurin virhe, minkä elämässään voi tehdä, on jatkuvasti pelätä tekevänsä virheitä"
ELBERT HUBBARD
Joskohan sitä taas ehtis koneellekin tän kaiken hömpötyksensä välillä. Aika menee niin nopeasti etä ei perässä pysy..onkohan niin että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika kulkee. Kun oli vielä ihan kakara niin kesätkin kestivät ikuisuuden, nyt kesä meni niin että en ollenkaan tajua että kohta on syyskuu!
No joopa joo, tämä koko vuosi on ollut sellasta hässäkkää että ei paremmasta väliä. Elämä menee yleensä pikkuhiljaa ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä mutta tää vuosi on ollut ihan erikoisen kummallinen.
Timo asuu vielä kotona ....aika vaikeaa on löytää asuntoa joka olis kaikinpuolin sellainen joka ihan oikeasti kannattais ostaa. Timo itse olis valmis muuttamaan vissiin jo vaikka telttaan, mutta pysyy nyt kuitenkin vielä "aikamiespoikana" kotona ....Ei se ihan sovi Timpan imagolle kun se asui jo niin kauan välillä pois kotoa, mutta aikansa kutakin, kyllä se oikea asunto löytyy kun aika on...Ja ihme kyllä me ollaan tultu ihan mainiosti toimeen keskenämme, oikeastaan pienintäkään riitaa ei ole ollut, Timosta on kasvanut yhtäkkiä ihan fiksu ja ihan ihmeen pitkäpinnainen mies..mä muistan enemmän sen teini-ikäisen vähän joka asiasta kiukuttelevan kauhukakaran.. No kaikki muuttuu ja Timolle on tää eronjälkeinen aika ollut kyllä tosi hyvää aikaa, nyt on aikaa katsella ja miettiä asioita ja tulevaisuutta ja se on rauhoittanut ihmeesti ja turhat huolet on kadonneet. Tilalle on tullut ihan ihmeellisen tasapainoinen kaveri jonka pinna ei pala enää juuri koskaan
Koska Timpalla oli kesäloma niin käytiin parina päivänä hiukan etsimässä Karoliinaa joka katosi oudolla tavalla tuosta ihan meidän läheltä...Me etsittiin lähinnä kadoksissa olevaa kännykkää, en ikimaailmassa usko että Karoliina olisi niissä vähän postimerkkiä suuremmissa metsissä joista häntä on etsitty. Tosin maasto on ihan älyttömän vaikeakulkuista ja vaarallista, yksi askel väärään suuntaan väärässä paikassa niin putoaa alas noin kaksikymmentä metriä korkealta kalliolta...
Kalliot on ihan järjettömän jyrkkiä ja isoja.........
Kallioiden päällä on poikien ramppeja ym. temppujuttuja..
Kallioilla voi harrastaa myös kalliokiipeilyä, siinä on koukut...mutta täytyy sanoa että en mä kovin korkealle kiivennyt. Ehkä vois joskus koittaa jos olis turvavaljaat ja kypärä ym.
(Minttu) MITÄH...Minne tuo mamma oikein yrittää mennä????????
Joo...onhan tämä haastava paikka kaikin tavoin....
(Manu) Joo kiipeilkää te vaan, me huilitaan.......(Minttu) Kyllä mä vähän haluaisin kokeilla tuota kiipeilyä...
Me oltiin siinä kallioiden lähimetsissä ja kallioilla ja soramonttujen reunoilla etsimässä. Siruhan on entinen pelastuskoira, mutta sen pelastushommelit on loppuneet jo kauan sitten koska noin 8 vuotiaana pelastuskoira on liian vanha tehtäväänsä. Siru ymmärtää kyllä edelleen ohjeet ja osaa etsiä ja noutaa lähes mitä vain, mutta onhan selvää että ei se enää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen pysty.
Päätettiin kuitenkin lähteä ensin ihan vain kuntoilureissulle koska silloin etsintöjä ei ollut virallisesti poliisin taholta käynnissä, vain vapaaehtoisia oli metsissä aika paljon. Oikeastaan vasta jonkin ajan kuluttua soramontulle menon jälkeen ajateltiin että yhtä hyvin voitais kantaa kortemme kekoon ja etsiä siinä samalla...ja sitten oltiinkin metsässä parina päivänä ja Siru löysi mitä omituisempia esineitä, mutta ei sitä kännykkää....Myös Minttu ja Manu olivat mukana...ainakin niillä on hyvä hajuaisti ja Minttu on todella kova etsijä varsinkin vaikeassa maastossa, se kun on nenä joka kivenkolossa aina muutenkin. Sitä en tiedä osaako MInttu ilmaista mitenkään jos jotain löytyy.....
Toisena päivänä kiivettiin soramontun reunoja ylös ja alas ja olin vähän huolissani Sirun jaksamisesta...oli sentään aika kuuma ja Siru tuli aina sinne minne mekin...oli rinne kuinka jyrkköä tahansa. Sirun takia ei kiivetty tuota rinnettä ylös asti.
Toisena päivänä kiivettiin ylös toista rinnettä noin puoleenväliin, siellä oli paljon tasanteita ym. mihin vaikka kännykkä voi pudota jos sen heittää ylhäältä...Sirulla tuntui ottavan aika koville.....
(Siru) HUH...koville otti kiipeäminen....(Minttu) Mä meen vielä tuonne ylöspäin...mÄ HALUUN KIIVETÄ!!!
(Manu) Mä olenkin teitä korkeammalla !
Niin no....löydettiin me yksi uhri
Kyllä tuolla voi olla mitä tahansa ja puolet isosta montusta on juuri tätä sora ja kivi mäkeä....
(Minttu) Tuonne ylös mä halajan !
(Minttu) Jaahas mamma huutaa kun hinaaja...on syytä ehkä kivuta alaspäin....HUOKAUS......
Totesin myös että Minttu on ihan älyttömän ketterä kalliolla, se on kun vuorikauris ja loikkii kiveltä kivelle ja minä huutelin sitä kiireesti alas ettei onneton tolleri olis romahtanut alas kalliolta ja litistynyt lättänäksi. Mutta Mintulla on vissiin erikoiset tassut joilla se pystyy kulkemaan vaikka kuinka vaikeassa kivilouhikossa ja kivet ja kalliothan on olleet sen intohimona ihan pennusta pitäen.
Joka tapauksessa ilma oli kaunis ja lämmin ja pusikot ihan läpipääsemättömiä ja mäet ihan tajuttoman kamalia ja osa lähes pystysuoran jyrkkiä joissa piti ryömiä nelinkontin että pääsi ylös lähelle tien vartta mistä mopo oli löytynyt.. ......Me kuitenkin rämmittiin soramontun ympäristö niin tarkkaan kuin pystyttiin, kaikenmaailman nokkosenpolttamista huolimatta.
(Minttu) Hei tulkaa pian tääällä on hyvä lätäkkö !
(Siru) KYLLÄ MÄ TON NÄIN ENNEN SUA SENKIN RÄTTIKORVA ! (Manu) ÄÄÄKKSSS---mä en kestä tuota kiljumista.....
(Manu) Mä lähden vetään täältä.....
(Siru) No joo leikitään sitten hetki...ei noi kaverit ymmärrä laulamisesta mitään.....
Kyllähän kunnon pelastuskoiran (hmm...????? jaa pelastuskoiran) pitää välillä huilatakin....
Löydettiin kymmenittäin hylättyjä rikkinäisiä pyöränromuja ja kaikenmaailman roinaa aina rautasängyn päädystä ja puutarhatuolinromuista lähtien, mutta kännykkää tai muuta mahdollista johtolankaa ei löydetty. Oltiin noin neljä tuntia molempina päivinä ja sinä ajassa ei ehditty etsiä kuin ihan pieni alue, niin vaikeakulkuista maastoa se on. Soramontun reunoja ylös ja alas kiipeäminen on todella raskasta ja voimia vaativaa hommaa...Anne, Leevi+Siru olivat etsimässä myös Raisaa useaan otteeseen, hän katosi jo noin kymmenen vuotta sitten eikä häntäkään koskaan ole löytynyt...Siihen aikaan Anne oli aktiivisesti etsintäkoirahommissa mukana Leevin ja Sirun kanssa. Missä ikinä Karoliina sitten onkin, niin pahaa pelkään että se asia ei myöskään koskaan selviä.....Voin vain toivottaa voimia hänen vanhemmilleen ja läheisilleen...
Sitten olen aloittanut uuden hienon harrastuksen, eli METSÄTYÖT !
Jumankekka mutta olen raahannut 7 metrisiä puunrankoja tien varteen metsästä josta me saadaan ottaa polttopuuta niin paljon kun halutaan. Metsä on raivattua metsää ja isot tukit on viety pois mutta isoja koivuja ja haapoja on metsässä kaadettuna varmaan tuhansia....ja ne kaikkki meidän pitäis saada sieltä pois. No eihän me nyt mitään teräsmiehiä/naisia olla mutta Markun kanssa ollaan puurrettu siellä nyt jo monta viikkoa eikä loppua näy. Tuntuu kuin metsästä ei olisi viety juuri yhtään rankaa pois....
Markku oksii rangat ja mä kiskon ne tien viereen jossa voidaan katkoa ne peräkärryyn sopiviksi. Työ on ihan älyttömän kivaa (ja kovaa) ja mä olen nähnyt kesyn ketun ja istunut metsässä katsellen upeata luontoa..onneksi metsässä on tehty vain harvennushakkaus, joten paljon kauniita pieniä kuusia ja koivuja on jätetty jäljelle.
Paino on laskenut viitisen kiloa ja katson sen kyllä ihan tuon älyttömän raskaan työn piikkiin...joten kaikki painonpudottajat MENKÄÄ METSÄÄN...Mä luulisin että joka paikassa on metsiä joiden omistajilta vois kysyä saako rankoja ottaa omaan käyttöön, luulen että moni metsänomistaja olis ihan iloinen jos joku siistisi metsänpohjan niistä rangoista joita ei voi normaalisti enää myydä. Puuyhtiöthän ottavat vain isot tukkipuut, lähes kaikki muu jää metsään.
Nyt olen alkanut katselemaan joka paikassa kuinka metsät on harvennusten jälkeen ihan kamalassa kunnossa kun kaikki rangat on sikinsokin metsänpohjalla. Miksiköhän ihmiset eivät mene kysymään lupaa ja keräämään talven takka tai saunapuita ihan ilmaiseksi, tosin kovan työn takanahan se on, mutta kova työ on vaan kivaa kun sen vaan ottaa sillä ajatuksella. Miksi maksaa satoja euroja jostain kuntosalista kun saman kuntokuurin saa metsässäkin? - Ja siihen samaan saa vielä raitista ilmaa
Viime viikon perjantaina kävin taas piikillä TAYSissä ja koville taas otti toipuminen...me mentiin Jumesniemelle Siirin, Saulin, Viljon ja Metkun vahdeiksi kun Anne lähti Toivon kanssa SM-kisoihin. Meillä oli oma koiralauma mukana aina Manua myöten, Timokin kävi Jumesniemellä päivittäin Manua katsomassa, mutta nautti olostaan täällä kotona kavereiden kanssa kun me ei oltu hössäämässä vieressä...huusholli oli onneksi vielä ehjänä ja hyvässä järjestyksessä kun tultiin kotiin....
No piikit teki sitten taas sen hemmetin piikkikuumeen ja makasin koko viikonlopun Annen pihassa sohvalla tai sängyssä tehden ristikkoa ja katsellen telkkaria...mitään muuta en jaksanut tehdä - jo alakerrasta ylös makkariin meno oli kovan työn takana....Piikeistä tuli nyt oikein komeat mustelmat kaulaan ja näytän todellakin ihan siltä kun joku olisi yrittänyt kuristaa mut ihan tosissaan...nyt jäljet on edelleen sellaset sinapinkeltaiset ja kamalat....Kestää todella kauan että nuo mustelmat häviävät.
Päätin kuitenkin Jumesniemellä lauantai-iltana lähteä hitaalle pikku lenkille Markun ja koiralauman kanssa ja olikin ihan kiva kulkea metsässä ja pelloilla ja uittaa koiria joessa. Koiralauma olikin ihan pähkähullu kun niitä oli niin monta. Jossain välissä Metku sitten teloi varpaansa ja jalka turposi ihan turnipsin näköiseksi illalla....No mä tietty pelästyin että oliskohan käärme päässyt puraisemaan Metkua ja tassusta löytyikin pikkuinen punainen jälki, mutta käärmeenpurema se ei kyllä ollut, luulen että ampiainen oli jäänyt tassun alle ja iskenyt piikkinsä Metku raukan tassukkaan.... - Metku oli kuin maansa myynyt ja ihan selvästi vielä liioitteli kipuaan kun halusi niin kovasti huomiota itselleen, se makasi sylissä onnellisen näköisenä ja heti kun joutui pois siitä niin jo alkoi kova ontuminen ja valitus...hmm..Metku taitaa olla varsinainen Draama-Quen -Tassu oli pari päivää turvoksissa ja Anne laittoi siihen siteen niin Metkun oli helpompi kävellä.
JOKEEEEEEEN !!!!!!!!!
(Siru + Minttu) Mitä hemmettiä kuka täällä roiskii..ääääääkkkkssss...krröööööhhhkkksss......
(Viljo) Tuota noin kun mä vähän hyppäsin jokeen.... (Siru) HÖH...mikä vulgääri tyyppi...kröhhmmmmm.....
(Manu) Hmmm...Uskaltaisinkohan...????????
Jos mä vähän kurkotan.....(Jossain vaiheessa Manu mulahti joen syvään kohtaan korkealta reunalta niin että jouduin kiskomaan sen kuiville...sattuneesta syystä en saanut sitä mulahdusta kuvattua.....)
Viljo+Metku IHANAAAAAAA !!! (Tähän myös Manu yritti mennä aika huonoin seurauksin...)
Mintulle korkea syvän joen reuna ei ollut mikään este. Manu on vaan niin pieni että se ei pysty ihan kaikkeen mitä isommat vaikka kovasti yritttääkin....
SIRU POIS KAURAMAASTA !
Kiva iltaretki
Tällä Jumesniemen reissulla myös Manu ja kissat vihdoinkin tutustuivat ihan kunnolla toisiinsa ja Manu ei enää pelota kissoja ruttunaamallaan ja Manu jopa katsoo kissoihin päin ja leikkiikin jo niiden kanssa. Samassa sängyssä nukuttiin Siirin, Saulin ja Manun kanssa....isot koirat sai olla alakerrassa......Kissat on ihan kamalia ja en tajua miten yleensä kissat voi olla sellasia...ne on ihan joka paikassa, tuntuu kun talossa olis 50 kissaa....Siiri ja Sauli kiusasivat lähes koko yön Manua joka nukkui ja kuorsasi onnellisena peiton alla - kissat hyppelivät Manun niskaan ja kaivoivat sitä peiton alta pois, Manu jatkoi kuorsaamistaan eikä paljon hötkähtänyt kissojen tempuista...joten yöt olivat kieltämättä ....sanoisinko hiukan rauhattomia....
Kun aamulla voitelin aamuvoileipääni niin työnsin kissoja pois toisella kädellä koko ajan, kun kissa muksahti lattiallle niin se oli alle sekunnissa takas pöydällä leipälaudan vieressä..ja kun niitä onnettomia otuksia on kaksi niin en saanut tehdä leipääni ilman kissankielen lipaisuja voipinnassa...---ÄÄÄKKSSSS...kyllä Annelle PITÄÄ olla hyvät hermot ainakin kissojen suhteen...EHKÄ mun hermoni ei kestäis ihan niin hyvin....
Lauantaina makasin pihassa kun oli niin kaunis ilma ja huilailin sitten siinä, Minttu kun on tuollainen harhailija niin se ei sitten millään pysynyt pihassa ja oli naapurin puolella kaiken aikaa. Se ei vielä mitään, mutta kun se alkoi mennä maantielle niiin siinä vaiheessa mun huumorintajuni loppui - Mun piti laittaa Minttu häkkiin jossa se kyllä on viihtynyt ihan hyvin, mutta mokoma tollerin roikale huomasi mistä on kyse ja otti koivet alleen ja katos kun kusi lumeen.....Huutelin sitä aikani ja sitten oli pakko mennä tielle katsomaan että onneton kärpäslätkäkorva ei vaan jää auton alle. Oli muuten eka kerta kun Minttu teki tuon katoamistempun, aina ennen se on kyllä tullut käskystä luokse vaikka on tiennyt että jotain ikävää on odotettavissa...kuten esim. sen hurjasti inhoamaa korvanpuhdistusta....
Lopulta sain tolleroisen kiinni ja laitoinkin sen sitten pitkään hihnaan ja sidoin hihnan puun ympärille....Hitto viekööt olkoot sitten siinä kun kerran ei tottele rajoja. Annen koirat pysyy kauniisti pihassa ja jopa Manu osaa olla menemättä rajojen ulkopuolelle kun ne on sille opetettu, mutta tää yks lörppäkorva-vaeltelija tutkiin puolet Jumesniemestä heti kun slmä välttää
(Minttu) Olen erittäin masentunut...HUOMAAKO KUKAAN ?
(Minttu) Mäkin haluan juoksemaan...mutta kun en pääse !!!!! Mamma on ikävä emäntä
(Minttu) Mitä Sirukin tuossa juoksee...ja mä joudun oleen kiinni....OLEN MASIKSESSA !
(Minttu) No hyvä on...olkoot en edes katso sinne päin...HMMMPPPHH.....
(Viljo) Voiskos ton myrtyneen lättäkorvan jo päästää irti ?
(Metku)...Joo kyllä se on ollu jo tarpeeks kauan arestissa......
(Siru) PÖÖHH...olkoot siinä vaan...saanpahan rauhassa pureskella palloa.....
(Siru) Hmm...ikävä kyllä Timo näytti päästävän Mintun irti.....no mä pidän kuitenkin palloni....
(Minttu) No niin joko mä nyt saan juosta?
Minttu oli erittäin masentuneen näköinen, se ei ole ikinä joutunut olemaan kiinni joten se oli ihan ihmeissään että mistä nyt oikein on kyse kun muut saa juosta ja leikkiä vapaana. Olin itsekin pihassa ja myös Timo tuli ja Markku kulki pihassa ja muut koirat leikkivät siinä joten eihän sen yksin tarvinnut olla. Lopulta päästin sen irti ja heti kun se näytti lähtevän kauemmas huusin sen takas ja kehuin maasta taivaaseen ja rapsuttelin ja leikin sen ksnssa...jostain syystä Minttu ei enää sen jälkeen kadonnut pihasta minnekään.
En tiedä miten saisin tuon tolleroisen huomaamaan rajat jossa ei ole aitaa...se vaan ei ymmärrä että pihasta ei saa lähteä tielle eikä muuallekaan. Aita tehdään ja tolpat on jo melkein kaikki valmiina, mutta ennen syskyä ei aitaa enää saa kunnolla sinne laitettua kun heinikko on ison tontin reunoista tullut jo viidakoksi. Pitää odottaa syksyä ja sitä että pusikota alkavat pudotella lehtiään ja miehen mittainen heinikko kaatua.
Autopaikan ja kuusiaidan viereen voi kyllä aidan jo rakentaa, siinä on leikattua nurmikkoa. Autopaikan viereen rakennetaan aita puusta ja muualle tulee luultavasti lammasverkkoa. Lammasverkkoa on Annen tontille jätetty pari rullaa kun siellä edellinen omistaja piti kuttuja. -Se verkko riittää melkein lopputontin ympäröimiseen kun yksi raja on jo korkeaa puuaitaa ja sauna ja varasto on myös seinänä sillä puolen. Sitten on vielä iso koirahäkki joka suojaa puolet yläpihan rajasta. Eihän tarvitse enää aidata kun noin puolet tontin reunoista niin se on sillä sipuli
Anne tuli sunnuntaina jo ajoissa kun oli keskeyttänyt Toivon kisassa, Toivo oli hukannut jäljen joten keskeytys oli järkevä. Harmi sinänsä, koska tuo oli Toivon viimeinen SM-kisa...ikä tulee silläkin jo vastaan
Loppusunnuntaiiltapäivä sitten leikittiin koirien ja kissojen kanssa pihassa ja ne mokomat katit on kyllä varsinaisia omituisuuksia.....Joo...mun oma kissavillitys on hävinnyt lopullisesti, en ikimaailmassa ottais kissaa vaikka maksettais.....Siiri ja Sauli on ihan syötävän ihania ja tykkään niistä kuten tykkään muutenkin tosi paljon kissoista...joo kunhan ne vaan eivät asu meillä....
(Anne) No niin luikero itämainen kisuseni mennäänpä kiipeilemään.... (Siiri) HÄH ???????
(Siiri) AAAHHH...tämä on kissan elämään parhaimmillaan !!!!!
(Siiri) irrota vaan kyllä mä tästä itsekin pääsen...heh....
(Siiri) APUA !!!! Mä oon jumissa !!!
(Siiri) EEEIIIHHH....en mä vielä halua pois puusta---mä halusin vaan vähän apua kiipeämisessä !
(Sauli) Mä meen niin korkealle että mua ei saadakaan kiinni...heh....
Turha vaiva hihna pitää kisun kiinni...muuten Sauli olis sekunnissa ison omenapuun latvassa -Sauli on kiipeämisen mestari....
(Sauli) No oon mä nyt aika korkealla...vai olenko ?
(Siiri) Kas vain hauska sieni...hmm..mitähän tän alta löytyy.....
(Siiri) kato nyt Sauli mitä mä löysin...(Sauli) Aika tylsä, eihän tonne voi edes kiivetä...
(Siiri) Postin keltainen laatikko näyttää hyvin mielenkiintoiselta......Mitäs te tyhmät kuolaleuat siinä tuijotatte?
(Siiri) HUH..minne tuo hiekka lentää kun sitä kuopsuttaa?
(Sauli) Senkin typerä Itämainen hieno rotukissa - jokainen maatiaiskissa tietää että TUULI vie hiekkaa !
(Siiri) No hyvä on mutta mä olen joka tapauksessa HIENO ROTUKISSA ja sä olet vaan maatiainen ......(Sauli) HUOKAUS.....tyhmä itämainen luikero....
Hei me leikitään !
(Metku) Voisitkos heittää meille tän pallon ? (Toivo, Minttu +Viljo) HEITÄ NYT PIAN !
Kun tuli maanantai niin päätin että sairastaminen saa riittää ja lähdin juoksemaan koirien kanssa 4 kilsan lenkin...joopa joo...sain polveni niin vietävän kipeäksi ja valvoin pari yötä sen kivun kanssa...hyvää kivunsiirtoa ei särkenytkään niskaa vaan polvea....Polvikipukin parani kun mentiin parin päivän päästä taas metsään puutalkoisiin...sillä se paranee mistä on tullutkin, eli liikunnalla !
Koska ollaan kavereitten kanssa lähdössä Mallorcalle jonkin ajan kuluttua niin käytiin sitten viikolla Erjan kanssa vaateostoksilla. Jotain kesäistä ja nättiä piti löytää ja alku ei todellekaan näyttänyt kovinkaan lupaavalta.....
Mulla oli pari isoa papiljottia päässä ja naama laitettuna kaupunkikuntoon (mikä on sinänsä suuri suoritus) ja jo kengätkin jalassa kun odotin että Erja tulee ihan kohta ja päätin sittten vielä hammastikulla putsata hampaankoloni...ei olis kannattanut -Siinä sekunnissa kun työnsin muovisen tikun hampaanväliin niin kuuluin kiva naksahtava ääni ja se perkuleen tikku katkesi hampaanväliin ja törrötti sitten hampaan takaa pihalle kitalakeen..ÄÄÄKKSSS
Mä yritin löytää Markun työkalupakista jonkinsortin pihtejä jolla olisin saanut tikun pois mutta en löytänyt kuin julmetun suuren jakoavaimen...enkä saanut sitä mahtumaan suuhuni joten soitin Markulle hätäpuhelun töihin että TUU KOTIIN JA VÄHÄN ÄKKIÄ !!!!!!!!!...puhuin vähän omituisesti kun mokoma hammastikku tökki mua kitalakeen....Markku luuli että olin saanut jonkun sortin kohtauksen ja tuli muutamassa minuutissa kotiin ja hyvä etti pissinuyt housuihinsa kun näki mistä oli kyse....Kai se nyt naurattaa kun akka on kita ammollaan tikku hampaissa........Se sitten yritti pihdeillä mokomaa tikkua pois mutta tikku katkesi ja jäi hampaankoloon...ja sieltähän se ei enää pois lähtenyt sitten millään... Erja tuli ja lähdettiin ostoksille....mulla hammastikku hampaiden välissä törröttäen......
Löydettiin ihan kivoja vaatteita ja kengät ja Erjalle hyvät aurinkosuojavoiteet.
Ostosten lopuksi (noin 6 tunnin kuluttua) päätin sitten poiketa hammaslääkärillä jospa joku vaikka ehtis ottamaan tikunperkeleen pois mun ikenestäni...sain ajan ja hammaslääkärikin nauroi ja sanoi etä ei olekaan ennen törmännyt tälläiseen ongelmaan....10 euroa maksoi ja pyysin hammaslääkärin laittamaan tikunjämät pussiin ja aion lähettää ne Jordanin maahantuojalle hyvän selityksen kera ja vaatia ne hammaslääkärikulut 10 egeä ja matkakustannukset ja jotain kivusta, särystä ja henkisestä järkytyksestä...hmm...mistähän vielä muusta, pitää miettiä....kyllä mä vielä jotain keksin....
-Erja odotteli lehteä lukien ja varmaan hihitellen odotushuoneessa, pieni lepohetki teki ihan hyvää ostosten välissä...me kun sitten vielä jatkettiin shoppailua.....Sattui sillä ostosreissulla muutakin huvittavaa mutta se siitä, ei kaikkea viitsi kertoa....HEH....
Kun lähetän korvausvaatimuksen hammastikkujen maahantuojalle, niin mun tuurillani saan hyvitykseksi pari paketillista ------- hammastikkuja..........
"Eikö elämä olekin liian lyhyt, jotta antaisimme itsemme ikävystyä?" FRIEDRICH NIETZSCHE .................Viisas miäs tää Friedrich.....
Jospa taas sais muutaman sanan kirjoitettua, ulkona satoi koko yön ja aamun ihan kaatamalla joten marjat saa jäädä puskiin kuivumaan vielä hetkeksi.
Nyt on marjanpominta-aika ja tuo yksi onneton punainen marjapuska on tuottanut jo 40 litraa marjoja ja vieläkään se ei ole läheskään tyhjä. Mustat puskat on vielä kokonaan poimimatta....
Jätin jo rastasverkonkin laittamatta päälle että myös rätkät saa osansa punaisista marjoista.....eihän niitä pikku reppanoita voi ilman jättää....P&€#€%€
Oltiin koko toissaviikonloppu Jumesniemellä kissanvahtina kun Anne oli leirillä koiriensa kanssa, otti mukaan myös Mauri-Anteron joka oli ollut ihan onnessaan kun sai paljon uusia kavereita, Mauri kun on kovasti sosiaalinen yksilö vaikka näyttääkin enemmän sammakolta kuin koiralta ja äänteleekin kuin sammakko...
(Manu) äähh..puuhh..uiminen on kyllä kivaa mutta miten hitossa pääsen täältä jorpakosta ylös?
(Manu) Ei oikein kynnet pidä näin liukkaalla kivellä---AUTA NYT VÄHÄN MAMMA !
(Minttu) Hmm...uiminen virkisti ihmeesti...
Saiskohan vähän namia....edes pikkasen????
(Viljo) Äläs tolleroinen änkee mun kylkeeni kiinni kun yritän uida kaikessa rauhassa....
Jaahas....Toivolla taitaa olla moottoriperä.....??????
(Toivo) äähh..mulla oli vaan kiire hakeen keppi ennenkuin muut saa sen...
(Metku) JIPPII mä oon maailma paras pellehyppääjä !!!!!
Uiminen on NIIN kivaa
(Manu) ÖRPHHHKRÖHH...mitä siinä roiskit vettä mun päälleni senkin vanha luuska.....(Siru) Noi sanat mä vielä kostan...höh LUUSKA !!!
No niin mamma - missäs namit on TÄÄ ON MUN NAMIKIVI !
Hmm...eipä näy nameja mutta Viljo ilmestyi jostain.....
Ilta saapuu myös kesällä ja iltakävelyllä metsässä alkaa olemaan jo aika hämärää kun aurinko alkaa laskemaan....
Meillä oli sitten hyvin "rauhallinen" viikoloppu maaseudun rauhassa 30 asteen helteessä. Siru ja Minttu olivat mukana ja Sirun aika meni kissojen jahtaamisessa, varsinkin Siiri on sen suuri suosikki. Siiri kun jaksaa leikkiä Sirun kanssa vaikka koko päivän. Sauli kyllästyy paljon nopeammin mokomaan koiranrumilukseen joka näykkäsee aina kaksi karvaa hännänpäästä ohi mennessään.
Tehtiin pihahommia ja kissit olivat ulkohäkissä ja Siru oli hyvä vahti häkin vierellä, ei hievahtanutkaan koko aikana kun kissat olivat häkissä. Se on ottanut elämäntehtäväkseen kissojen vahtimisen. Ulkohäkki näyttää olevan kissoille kovasti mieleinen, siellä on kivoja ötököitä ja heiniä ja sieltä voi seurata naapurin uuusia pässejä vai oliskohan ne jonkinsortin vuohia, en ole käynyt katsomassa lähemmin. Sellaisia kummallisia määkijöitä sinne on kuitenkin ilmestynyt.
Ihme kyllä Minttua eikä Sirua mokomat villakasat ei näytä kiinnostavan juurikaan, Minttu tosin on käynyt morjenstamassa uusia tulokkaita mutta on pitänyt sellaisen hyvän hajuetäisyyden, ehkä se epäilee että mokoma sorkkaseläin saattaa puskea tai potkaista.....Ihan väärässä se ei siinä olekaan. Siis Mintulla kuitenkin ON jonkinmoinen itsesuojeluvaisto, vaikka se metsässä yrittääkin uhkarohkeasti tappaa itsensä kykäärmeen, ketun tai supikoiran puremaan tunkemalla nenänsä ihan joka kallion ja kiven koloon
(Siiri) Kas vain taas saapuu Siru jota on kiva härnätä....
(Sauli) KROOH....mä taidan mielummin ottaa päikkärit.....riehukaa te vaan ihan kaikessa rauhassa....
Kaveritkin kävivät lauantaina ja piti mennä mustikkaan ja kyllähän me mentiinkin, mutta Jumesniemellä ei ole mustikoita, tulipahan kuitenkin opittua pikkasen Jumesniemen ympäristöoppia ja ulkoilutettua koiria metsässä...Pistettiin sitten kala savustuspönttöön ja syötiin Annen vaivalla kasvatettuja perunoita jotka kaivettiin suoraan maasta.....NAMI NAMI......
Iltaisin käytiin lenkillä läheisellä joella uittamassa koiria ja tultiin niitetyn heinäpellon kautta takaisin ja ihailtiin kurkipariskuntaa joka asustaa pellolla ja joka piti kovaa meteliä kun niitä yritti lähestyä...no me pystyttiin kyllä aika kaukana niistä. Peuroja me ei nähty vaikka niitäkin niillä pelloilla aika paljon liikuskelee, Anne sanoo etttä lähes aina on lauma pellolla...no meidän tuurilla ei ollut.
Piti ottaa kuva viljasta mutta kuvaan lehahti samalla neitokorento joka sumensi koko kuvan...
(Minttu) Uiminen on kaikista kivointa mitä mä tiedän ! Mikäs himskatin tikku tuossa törröttää...HÖH...
(Minttu) Jos joku vielä vaivautuis heittelemään keppejä niin ilta olis täydellinen.......olisko siis mitenkään mahdollista????? (Ei ollut kun pellolta ei löytynyt keppejä)
Löysimme myös kovaa meteliä pitävän heinäpeltohirviön ...KAAMEA OTUS !
UUPPSS...sehän olikin Siru....Sorry Siru !
Pilviä ja aurinkoa yhtä aikaa...
Siru kirmaa isolla pellolla - tuolla me taas talvella lumikenkäillään...peltoa riittää silmänkantamattomiin.
Syksyn värit alkaa jo tulla esiin.....nyt alkaa jo tehdä mieli lumikenkäilemään puhtaan valkoisille pelloille....
Tuon lähemmäs kurkia ei viitsitty mennä, sen verran kovan metelin ne meille piti--olispa ollut jalusta ja pidempi putki mukana....
Ja sitten lämmitettiin ihana pihasauna jossa olis tilaa vaikka puolelle kylälle...(jätettiin se puoli kylää kuitenkin kutsumatta)
Kyllä maalla ON hieno asua, kun kävin pomimassa ämpärillisen vattuja lähes Annen takapihalta niin makoilin vattujen joukossa ihanan pehmeässä heinikossa koirien kanssa heinänkorsi suussa ja katselin kun pilvet seilas taivaalla ja kaukaa pellolta kuului kurkien ääni ja naapurin traktori meni ja tuli moneen kertaan. Lehmien ammuminen kuuluin pellolta ja kaikenlaiset linnut visersivät...siis mä olisin ihan valmis muuttamaan maalle.......tai olisin voinut jäädä sinne vattupusikkoon makoilemaan muutamaksi tunniksi ja ottaa vaikka pikku päikkärit siellä. Se on kiva vattupusikko kun siellä on pehmeä heinäpohja, yleensähän vatut kasvavat ihan hurjassa kivikossa jossa on tosi paha kävellä.
Myös aamulla oli ihana herätä lehmien ääniin kun ne odottivat lypsyaikaa..ei haitannut vaikka kello oli vasta 5 aamulla, oli ihan huikean hienoa nousta aikaisin ja mennä pihaan aamuaurinkoon perkaamaan mustikoita...siis sitä vajaata puolta ämpärillistä joka me saatiin edellispäivän mustikkajahdin jälkeen kasaan....Lintuja hyppelehti puissa ja kurkien äänet kuuluivat jo aamulla aikaisin.
Lupasin että kyllä me aina tullaan sinne kissinvahdiksi kun vaan tarvitaan, ei mitään ongelmaa, se on kuin olis lomalla vaikka tehtiinkin pihahommeleita ihan hullun lailla....siitä huolimatta se oli lomaa. Anne vois lähteä vaikka muutamaksi kuukaudeksi maailmanympärysmatkalle niin me voitas kyllä vahtia laumaa.....
Koirat viihtyivät erinomaisesti ja olen varma että ne olis halunneet jäädä sinne asumaan kokonaan, siellä sai kulkea metsässä ja leikkiä kissojen kanssa ja katsella vuohia (tai mitä ne nyt sitten olivatkaan). Myös koirille se oli kuin lomaa vaikka täällä kotonakin saa olla pihassa ihan vapaasti, mutta pihan koko ei ole ihan sama kuin Annella. Siellä kun piha jatkuu metsään ja siellä on lähes rajattoman alueet jonne koirat eivät onneksi yksin lähde, mutta meidän kanssa sitten voikin tallustella lähes minne tahansa.
öööh...siis vähän bokehia....
Ilta-aurinko paistaa ihanasti Annen keittiön ikkunaan....
Vanhan saunan ikkunasta heijastuu talo....
Sitten on tehty polttopuuhommia ja haettu metsästä puita ihan hullun lailla. Markku oksii rungot ja minä raahaan ne peräkärryn luokse kauas tielle, kyllä haba kasvaa ihan silmissä........Siinä hommassa valitettavasti koirat ei saa olla mukana, kirveen ja sahan kanssa se vois olla liian vaarallista leikkiä....Alussa puita oli mukavasti tien lähellä, nyt matkaa on jo ainakin sata metriä ja koko ajan matka kasvaa, kauimmaiset koivunrungot on lähes puolen kilsan päässä tiestä ÄÄÄKKSS !!!!!
Sitten on vielä Markun antama viihde jota on mukava katsella...siis AMPIAISPESÄT.....Markku kaivoi isoa koivunrunkoa risujen joukosta kun yhtäkkiä se kiljas ja heitti kirveen huitsin Nevadaan ja lähti juokseen huitoen karkuun...hmm...siellä oli kiva pesä ampiaisia jotka ei oikein tykänneet siitä että niiden rauhaa mentiin häiritsemään. Mä satuin juuri juomaan mehua ja istumaan paikoillani joten näin koko jutun ja täytyy sanoa että kyllä se yhtä teatterin komedia-esitystä vastasi....Katselin tietty loppuun asti kun Markku varovasti hiipi puun lähelle ja alkoi etsimään kirvestään jota ei meinannut löytyä ollenkaan...siellä se oli jossain risujen joukossa. Markulla oli ylähuulessa komea ampparinpisto ja se näytti ihan Tuksu Tukiaiselta, mutta muuten se selvis kyllä suuremmitta vammoitta.
Joten noissa metsätöissä on myös oma viihteensä kunhan osaa katsella ympärilleen, viime kerralla näin ketun.
Myös voimat kasvaa ajan myötä, joten nyt kun joudun vetämään rungot jo aika kaukaa niin jaksan ihan hyvin....Meillä on tosi iso alue josta saadaan ottaa kaikki rangat ja suurin osa niistä on komeaa koivua. Siitä saa puita myös Annelle ja meillä alkaa oleen kohta muutaman vuoden puut tuolla liiterissä ja kun liiteri täyttyi niin puita alettiin keräilemään seinien viereen. Lähes joka ilta ollaan käyty hakemassa kuorma. Mulla on jalat ihan naarmuilla, haavoilla ja ruvilla, kolhin koipiani aina johonkin risuun kun raahaan runkoja, ei ole oikein rantakunnossa mun koipeliinini nyt...
Tällä viikolla mulla on taas piikkiaika sairaalassa joten voi olla että metsähommat jää muutamaksi päiväksi kun makaan petin pohjilla reporankana kuumeessa ja jossain ihme horteessa..... Nyt mä olen selvästi huomannut että mitä kovempi urakka sitä vähemmän niskasärkyjä mulla on ollut. Mä lähden kuorman hakuun puolikuolleena kun niska on niin hemmetin kipeä ja kun pääsen metsään ja saan ekan painavan rungon kainalooni niin kipu katoaa kun pieru Saharaan. Se on ihme juttu mutta näin se vaan menee. Kyllä kova työ on lääke moneen sairauteen ja varsinkin kipuihin.
Miehet on tehneet remppaa Annen kellarissa joka ei oikeastaan ole kellari mutta sellainen tyhjä tila talon alla kuitenkin....siellä piti laittaa puuritilät että villat pysyy paikallaan, edellinen omistaja jo meille kauppahetkellä kertoi että se työ pitää ehdottomasti tehdä tänä kesänä. Koska Anne oli pienin niin se joutui ryömimään niihin kaikkein pieneimpiin ja pölyisempiin nurkkiin ja koko porukka oli ihan pölyssä ja naamaltaan mustia kun ryömivät lopulta pävänvaloon talon alta.
Mä tein vaan sellasta helppoa hommaa ja lajittelin ruuveja ja nauloja joita olen lajitellut jo lähes koko kesän Annen varastosta. Siellä on ihan uskomaton määrä nauloja ja ruuveja ja saranoita ja mitä ikinä sitten tarvitaankaan...Anne vois perustaa rautakaupan, on sillä niin paljon kaikenlaista mutteria ja ihme vempainta....Niin ja teinhän mä myös ruuat remppaporukalle joten en mä sentään ihan ollut vaan....
Siru ja Minttu sekä Manu jätettiin kotiin Timon kanssa kun mentiin sinne kellaritalkoisiin. Toivo ja Viljo joutuivat häkkiin koska ne hössöttää liikaa vain Metku sai olla vapaana kun se osaa ihme kyllä pysyä pois tieltä kun jotain tehdään. Mä lajittelin ruuveja juuri häkin vieressä ja Viljo kailotti mun korvaani koko ajan kun se esitti erittäin äänekkään vastalauseensa siitä että Metku sai olla vapaana ja hän joutui häkkiin.....Toivo suhtautui asiaan huomattavasti rauhallisemmin.
Tulipa tehtyä sekin remppa ja nyt Annen pohjavillat pysyy paikallaan ja tupa lämpimänä HEH.....Mulla soi korvat vieläkin - Kiitos vaan paljon Sir-Williamille siitä...
Täällä meidän tienoilla on ollut ihan kummallista - ensin naapurin nainen hakattiin kuoliaaksi vasaralla ja nyt on nuori tyttö kadonnut ihan meidän lähettyvillä...vain mopo jäi jäljelle ja tyttöä ei löydy mistään. Noita metsiä minäkin olen samoillut mistä tyttöä nyt etsitään. Pitäisi mennä koirien kanssa sinne lenkille, olen pysynyt poissa niistä metsistä nyt kun en ole halunnut olla tiellä etsinnöissä. Nyt siellä on jo niin paljon jälkiä että sinne voi jo mennä...Siruhan on vanha pelastuskoira ja se on löytänyt yhden ihmisen kuolleena.....Juu...voisin kyllä lähteä metsään etsimään omia aikojani, nyt en enää ole etsijöiden tiellä. Mietin että miten suhtautuisin JOS sattuisin löytämään ruumiin...mä aattelen niin että on paljon parempi tietää kuin olla tietämättömyydessä kuten sen Raisan tapauksessa aikoinaan jota Annekin etsi Leevin ja Sirun kanssa moneen otteeseen, ikinä häntä ei ole löydetty....
Tuo metsä on aika hankalakulkuista maastoa ja siinä on iso soramonttu sekä pieniä lampia ja paljon vanhoja sota-aikana kaivettuja poteroita ja juoksuhautoja. Mä tunnen metsän kun omat taskuni kun olen siellä kulkenut kymmeniä vuosia. Nyt olen muutama vuosi sitten siirtynyt toiseen metsään kun tuonne alettiin rakentaa isoa asunto-aluetta ja hyvät polut menivät ihan pilalle. Vieläkin siinä on metsää aika reilusti joten mitä tahansa siellä metsässä saattaa olla vaikka koirat sitä on haravoineetkin.
Tää on aika omituista koska tämä on ollut aina rauhallinen paikka asua eikä täällä juuri koskaan ole tapahtunut mitään. Nyt sitten tulee tuplaten kaikkea omituista.....Sanotaan että ei kaksi ilman kolmatta joten mitähän nyt sitten vielä....
Mun on nyt lähdettävä kiireen vilkkaa sairaalaan kun ne laittaa mulle sydämen vuorokausitrekisteröinnin...on kuulemma liian hidas pulssi ja kun pitäis mennä vatsaleikkaukseen syksyllä niin ne ei leikkaa ennenkuin tutkii onko meikäläisen pumppu A: täysin sökö B: Urheilijan vahva pumppu C: jostain muusta syystä vähän hidastunut. D: tahdistinta vailla....
Mä nyt en itse usko mihinkään sydänvikaan, koska tuolla työmäärällä olisin kupsahtanut jo aikoja sitten tuonne metsään 7 metrin puunrunkoni viereen.......Mutta jos oikein huonosti käy niin saan tahdistimen joka ei kyllä miellytä ajatuksena mua sitten pätkääkään P/&&%€%€#€#"€#"€##€#€€#%